Tuntuu hurjalta ajatus, että pikkuinen on ollut elämässämme mukana vasta reilun viikon. Tuntuu kuin hän olisi aina kuulunut elämään, vaikka rutiinit vielä hakevat paikkaansa. Onneksi neiti on helppo hoidettava, joka itkee vain nälkäänsä tai vaipanvaihtotilanteissa (jos hänet on uniltaan siihen herätetty).
Viikossa on tapahtunut paljon: vauva on syntynyt, ollaan kumpikin synnytty vanhemmiksi, rakas ollut erossa päivän sinivalohoidossa bilirubiinien takia, refleksihymyt ovat salvanneet äidin sydämen, imetys on lähtenyt hyvin käyntiin ja vieraita on käynyt vauvaa ihailemassa. Baby blues saa minut itkemään todella herkästi ja näkemään painajaisia, mutta toivon ettei sitä kestäisi kauaa. Onneksi mies on todella ymmärtäväinen tilannetta kohtaan. Yöunet ovat pysyneet hyvinä, sillä neiti nukkuu kapaloituna 3-4h välejä, joten hän herää yöllä vain 2krt. Helpolla ollaan siis päästy :)
Imetys on pistänyt nälkävaihteen ihan uusille kierroksille, voisin syödä kokoajan. Yölläkin käyn imetyksen jälkeen syömässä vähän, ettei tulisi heikko olo. Mutta paino näyttää putoavan ihan mukavasti, nyt on viimeisimpään neuvolakäyntiin verrattuna kadonnut 5kg. Synnytys turvotti paljon, mutta nyt se alkaa kadota. Että tällä menolla saadaan nuo parinkymmenen kilon lisäys katoamaan melkoisen helposti :)
Sellaisia kuulumisia täältä, koitan keretä pari kertaa viikossa kertoa kuulumisia. Mutta nautin nyt kuitenkin täysillä kullanmurusta <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti