Meiän kissa on yllättävän hyvin ottanut vastaan pikkuisen. Kätilö neuvoi meitä ottamaan synnytyssalista mukaan vauvalta haisevan pikku pyyhkeen, jota mieheni sitten haistatti kissalle. Kuulemma hiukan haisteli, mutta ei kummempia tehnyt.
Kun tultiin laitokselta kotiin, niin Nekku olikin ovella nätisti vastassa ja haisteli pikkuista ja hinkkaili lähinnä jaloissani. Miehen mukaan Nekku oli ollut levoton sillä välin kun olin osastolla. Ei syönyt hyvin, ja mouruili ja kulki levottomana. Nyt kun ollaan kotona jälleen on rauhoittunut paljon.
Tietenki hepulivartteja tulee ja olen silmä tarkkana ettei ravais vauvan päältä, mutta tosi hienosti on tähän asti väistellyt vauvaa. Kerran vain on hypännyt vaunuihin, kun vauva oli niissä. Eipä ole sen huudon jälkeen uskaltanut mennä :)
Nekku lähestyy vauvaa varovaisesti ja vähän nuuhkaisee, mutta jos neiti sattuu ääntämään silloin tulee kissalla kiire pakoon. Eli tekee niin kuin ajattelinki tekevän. Harmi vain, että nyt tuntuu raapivan enemmän kiellettyjä paikkoja. Olisikohan se huomion hakua minulta?
Sitten täytyy myöntää aika kauhia asia. Nekku on siis ollut minulla 7 vuotta eli ihan pennusta asti, ja on minun niin sanottu eka lapsi josta en halua ikinä luopua. Mutta nyt vauvan synnyttyä olen alkanut reagoida Nekun huomion hakuun aika negatiivisesti. Tuntuu ettei hellyyttä löydy vauvan ja miehen lisäksi vielä kissallekkin. Onneksi tämäkin fiilis on jo helpottunut, ja silittelen Nekkua päivittäin. Välillä vaan käy mielessä et kuinka paljon helpompaa olisi kun ei tarvisi kissasta huolehtia.. mutta tätä ei sitten paljasteta mun äidille ;) Hän kun on puhunut koko odotusajan et sit ku vauva syntyy haluat kissasta eroon. En aio Nekusta luopua, sillä eiköhän nämä tunteet katoa vauvan kasvaessa. Ainakin siihen asti kunnes neiti pääsee Nekun hiekkalaatikon kimppuun!
Neitokaisen kuulumisia
D-vitamiinit tuntuvat saavan pikkuisen mahan sekaisin. Ruisleivän ja omenan poisjättö helpotti varmaan myös vähän mahavaivoja, mutta yhden välipäivän jälkeen annoin jälleen vitskut niin eiköhän kipuitkut jälleen alkaneet. Todella kurja katsoa kun toinen kipristelee mahakivuissa. Käytössä meil on nyt Ratiopharmin d-vitamiini&maitohappobakteeri. Seuraavaksi aion testata Jekovitiä, sillä sehän ei ole öljypohjainen niin kuin tuo Ratiopharm on?
Neitokainen on myös nukkunut nyt kaksi yötä minun vieressä parisängyssämme, ja on muuten nukkunut hyvin. Ja mieki oon nukkunut tosi sikeästi, taisin viime yönä nähdä untakin! Neiti ja minä nukuttiin 4-5h unet ennen kuin hän heräsi ekan kerran syömään, mahtavuutta :)
Tänään lähden muuten Maitokeskukseen juttelemaan maidonluovutuksesta. Pitäkäähän peukut pystyssä et mun maito kelpais heille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti