Synnytyskertomus

Tykkäsin odotusaikana lukea synnytyskertomuksia, joten tässä omani. Vähän alkaa jo muistot haalistumaan, mutta sairaalasta saadun kertomuksen avulla sain tälläisen pätkän kasaan :)

Eli viime viikon tiistai yönä lähdettiin synnyttäjien vastaanottoon, sillä epäilin lapsiveden menoa ja muutenkin olo oli et nyt pitää tsekata tilanne. Testit olivat negatiivisia, mutta vauvan sykkeet alarajoilla, joten  jouduin jäämään yöksi jotta seuraavana aamuna seurataan tilannetta. Keskiviikkona sitten lapsivesitestit näyttivät vieläkin negatiivista, mutta ultran mukaan kohdussa oli vähän lapsivettä. Ja koska strepto oli positiivinen päätettiin jättää minut osastolle ja aloittaa käynnistys. Vauvan sykkeitä seurattiin tosi ahkerasti sillä ne pyörivät melkoisen paljon 100-120 välillä, matalaa tasoa siis. 

Keskiviikkona aloitettiin cytotec suullisena, sain 50mg annoksen yhdesti ja sitten nukuinki torstaihin. Lievää supistelua vain tuli. Torstaina annos tuplattiin 100mg ja sain muistaakseni kaksi tablettia, ja jälleen jonkin verran supistelua, mutta ne laantuivat helposti. Onneksi tilanne kehittyi kuitenkin ja perjantaina pistettiin ballonki, joka aiheutti 45min järkyttävät kivut poistuen sitten nykäisemällä. Illalla huomattiin että olin avautunut 3-4cm, eli ballonki hoiti asiansa 

Pääsin kotiin perjantai-lauantai väliseksi yöksi, koska olin väsynyt osastolla huonosti nukkumiseen. Lauantai aamuna jälleen takaisin sairaalaan ja synnytyssaliin pääsin klo 11. Siinä odoteltiin supisteluita ja kätilöitä. Oli todella kiireinen päivä ja yö ja alun kaksi kätilöä eivät käyneet kuin kääntymässä huoneessamme. Kolmelta puhkaistiin kalvot ja lapsivettä alkoi tulemaan normaalilla tavalla.Mutta vasta 19.30 aloitettu oksitosiini alkoi avaamaan paikkoja. 20.30 alkoi kunnon supistelut ja sitten 00-02 sain epiduraalin sillä kivut alkoivat olla melkoiset. En pystynyt enää selviytymään niiden kanssa ilokaasun ja ääntelyn ja liikkeen avulla. 

Saatiin nukahtaa vähäksi aikaa, kunnes heräilin kovaan tärinään ja kipuun oikeassa lantiossa. Kutsuin kätilön jonka mukaan olin täysin auki. Sain alkaa ponnistelemaan ja se auttoikin kipuihin ihanasti. En kuitenkaan saanut neitiä yksin ulos koska aloin väsymään, vaan pyysin apua. Neidin sykearvot alkoivat myös romahtelemaan, joten synnytystä vauhditettiin imukupin ja epparin avulla. Rakas syntyikin sitten kahdella ponnistuksella. Muistelin että ponnistin yli tunnin, mutta sairaalan kertomuksessa lukee 10min. Mutta onneksi minulle hoksautettiin että se olikin jälkeisten tulemisaika :)

1.vaiheen kesto 7h 15min

2.vaiheen kesto  50 min

3. vaiheen kesto 10 min

Melkoinen rupeama, mutta rakas on kyllä niin täydellinen että on kaikkien kipujen arvoinen. Ja olisin peräti valmis heti kärsimään uudestaan nuo kivut rakkaan vuoksi. Rakas syntyi siis rv 39+3. Hän on heti alusta asti ollut jäntevä ja kannattelee omaa päätään jo hyvin. Silmätkin oli heti auki synnyttyä :) Meiän reipas rakas <3