Synnytyskertomus vol 2

Nyt sain vihdoin kirjoitettua ylös vähän synnytyskertomusta toisesta synnytyksestä.
Ensimmäisen synnytyskertomukseni voit lukea täältä

Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin klo 2 jälkeen kipeään supistukseen ja jäin seurailemaan siinä miten ne kehittyisivät. Supistukset olivat sellaisia mukavan kirpsakoita jotka sain hengittelyllä ja jumppapallon kanssa pidettyä aisoissa. Koetin vielä nukkua huonolla tuloksella.

 Klo 4 aikaan supistukset alkoivat säännöllistymään ja taisin tässä välissä pistää tensin selkään. Siinä sittten miestä herättelin ja pohdiskeltiin mitä tehtäis. Supistukset tihenivät 7min väleihin ja aloin torkahtamaan aina supistuksen välillä. Tässä vaiheessa oli kivunlievityksenä kaurapussi, tens ja matala mörinä eli synnytyslaulu. Mies hermoili ja passitti synnärille tarkistettavaksi aamun Pikku Kakkosen jälkeen. Joten synnärille ajeltiin ruuhkassa puol yhdeksän maissa. Olin tarkistuksessa 4cm auki ja supisti käyrän mukaan säännöllisesti. Itse tunsin kyllä vain yhden kipeän supistuksen käyrien ajan.

Meillä oli esikoinen mukana synnärillä joten suukotin häntä hyvästiksi ja tytön kummitäti haki hänet hoitoonsa. Sillä aikaa minä siirryin saliin ja mies tuli sitten perässä. Käyrien mukaan nyt supisti jo 2minuutin välein, mutta helposti vielä pärjäilin niiden kanssa. Klo 10.50 pääsen ammeeseen jossa on ihana olla ja supistukset tuntuvat helpoilta. Kuitenkin alan pian tuntea oloni pahoinvoivaksi ja lähden puolen tunnin päästä pois ammeesta. Sain siinä päänsäryn, joka onneksi lähtee särkylääkkeellä pois. Tässä vaiheessa olen 6cm auki ja jäljellä paksu reuna. Saan ilokaasun käyttööni.

Syön lounasta puolen päivän aikoihin ja mies käy myös kanttiinissa syömässä. Sen ajan porisen kätilöopiskelijamiehen kanssa kaikenlaista. Supistukset ovat napakoita, mutta lyhyitä ja niitä tulee 3-5min välein. Supistusten ajaksi nousen huojuttamaan lantiota ja naukkailemaan ilokaasua. Muuten lepäilen keinutuolissa ja jumppapallolla.

 Klo 15 jälkeen kohdunsuun tilanne tarkistetaan ja se on vieläkin 6cm auki. Kokeilen siis pcb-puudutusta, jotta saisin vähän levättyä ennen ponnistusta. Puudute ei auta mielestäni paljon yhtään ja joudun jo tekemään töitä pysyäkseni supistusten ajan rentona.

 Klo 16 jälkeen toivon spinaalia jotta saisin kivuilta lepoa sillä vielä on monta senttiä edessä aukeamiseen. Minulle keretään laittaa kanyyli ja siinä samassa minulla menee lapsivedet. Sillä samalla sekunnilla kipeydyn tosi kovasti ja alan hiukan panikoimaan. Kohdunsuu aukeaa todella nopeasti ja käännyn kylkiasentoon ponnistamaan. Mies auttaa tukemalla jalkoja ja pitämällä minut järjissäni puhumalla rauhoittavasti ja tsemppaavasti. En oikein kätilöitä edes kuulekaan, sillä olen niin kivuissani. Ilokaasua imin vaikka se ei tuntunut auttavan kipuun yhtään. 

 Ponnistan vauvan ulos 11minuutissa. Lapsivesien menosta 38minuutissa aukean loput 4cm ja saan ponnistettua vauvan ulos..,Eli melkoinen loppurutistus tuli. Ensitöikseni kysyin kumpi sieltä tuli ja tyttöhän se oli <3

Pieni tyttö syntyi 30.1.2017 klo 17.01. Mitoilla 3988g ja 50cm. Apgar-pisteet 9/10/10 

Synnytyksen kesto 13h 10min

Vaihe 1: 12h 50min 2: 11min 3: 9min

Synnytyskertomus

Tykkäsin odotusaikana lukea synnytyskertomuksia, joten tässä omani. Vähän alkaa jo muistot haalistumaan, mutta sairaalasta saadun kertomuksen avulla sain tälläisen pätkän kasaan :)

Eli viime viikon tiistai yönä lähdettiin synnyttäjien vastaanottoon, sillä epäilin lapsiveden menoa ja muutenkin olo oli et nyt pitää tsekata tilanne. Testit olivat negatiivisia, mutta vauvan sykkeet alarajoilla, joten  jouduin jäämään yöksi jotta seuraavana aamuna seurataan tilannetta. Keskiviikkona sitten lapsivesitestit näyttivät vieläkin negatiivista, mutta ultran mukaan kohdussa oli vähän lapsivettä. Ja koska strepto oli positiivinen päätettiin jättää minut osastolle ja aloittaa käynnistys. Vauvan sykkeitä seurattiin tosi ahkerasti sillä ne pyörivät melkoisen paljon 100-120 välillä, matalaa tasoa siis. 

Keskiviikkona aloitettiin cytotec suullisena, sain 50mg annoksen yhdesti ja sitten nukuinki torstaihin. Lievää supistelua vain tuli. Torstaina annos tuplattiin 100mg ja sain muistaakseni kaksi tablettia, ja jälleen jonkin verran supistelua, mutta ne laantuivat helposti. Onneksi tilanne kehittyi kuitenkin ja perjantaina pistettiin ballonki, joka aiheutti 45min järkyttävät kivut poistuen sitten nykäisemällä. Illalla huomattiin että olin avautunut 3-4cm, eli ballonki hoiti asiansa 

Pääsin kotiin perjantai-lauantai väliseksi yöksi, koska olin väsynyt osastolla huonosti nukkumiseen. Lauantai aamuna jälleen takaisin sairaalaan ja synnytyssaliin pääsin klo 11. Siinä odoteltiin supisteluita ja kätilöitä. Oli todella kiireinen päivä ja yö ja alun kaksi kätilöä eivät käyneet kuin kääntymässä huoneessamme. Kolmelta puhkaistiin kalvot ja lapsivettä alkoi tulemaan normaalilla tavalla.Mutta vasta 19.30 aloitettu oksitosiini alkoi avaamaan paikkoja. 20.30 alkoi kunnon supistelut ja sitten 00-02 sain epiduraalin sillä kivut alkoivat olla melkoiset. En pystynyt enää selviytymään niiden kanssa ilokaasun ja ääntelyn ja liikkeen avulla. 

Saatiin nukahtaa vähäksi aikaa, kunnes heräilin kovaan tärinään ja kipuun oikeassa lantiossa. Kutsuin kätilön jonka mukaan olin täysin auki. Sain alkaa ponnistelemaan ja se auttoikin kipuihin ihanasti. En kuitenkaan saanut neitiä yksin ulos koska aloin väsymään, vaan pyysin apua. Neidin sykearvot alkoivat myös romahtelemaan, joten synnytystä vauhditettiin imukupin ja epparin avulla. Rakas syntyikin sitten kahdella ponnistuksella. Muistelin että ponnistin yli tunnin, mutta sairaalan kertomuksessa lukee 10min. Mutta onneksi minulle hoksautettiin että se olikin jälkeisten tulemisaika :)

1.vaiheen kesto 7h 15min

2.vaiheen kesto  50 min

3. vaiheen kesto 10 min

Melkoinen rupeama, mutta rakas on kyllä niin täydellinen että on kaikkien kipujen arvoinen. Ja olisin peräti valmis heti kärsimään uudestaan nuo kivut rakkaan vuoksi. Rakas syntyi siis rv 39+3. Hän on heti alusta asti ollut jäntevä ja kannattelee omaa päätään jo hyvin. Silmätkin oli heti auki synnyttyä :) Meiän reipas rakas <3

Jännäilyä

Melkoinen yö takana. Olin koko torstain jonkinlaisessa sumussa, enkä pystynyt muuta kuin lukemaan synnytyskertomuksia. Edes käsitöihin en jaksanut keskittyä, vaan olo oli tosi levoton ja väsynyt samaan aikaan. Menin nukkumaan jo puoli yhdeksän maissa, ja heräilinki pitkin öitä mahan kovotteluihin. Neljältä sitten nousin ylös pirteänä kellottamaan supistuksia. Mutta niissä ajoissa ei kyl ollut mitään järkeä..supistukset muka kestivät 1-2min ja niitä tuli välillä minuutin välein ja välillä 20min välein. Ensin poltteli mahaa ja sitten alaselkää särki. Kipu ei ollut pahaa, lähinnä vain mietoja menkkakipuja. Kävin testaamassa kuuman suihkun ja siellä vasta tuliki megakipeä supistus, joka jo pisti haukkomaan happea ihan kunnolla. En viihtynyt sitten kovinkaan kauaa suihkussa, vaan 10 minuutin päästä päätin palata sohvalle makoilemaan. Ja sittenpäs ne supistukset hellitti ja nukuin viel puoltoista tuntia, ennen kuin kulta heräsi.

Nyt perjantaina olenkin ollut paljon touhukkaampi mitä eilen. Olen leiponut gluteenittomia karjalanpiirakoita, virkkaillut&siivoillut ja käynyt vähän ystävän kanssa shoppailemassa.

Karjalanpiirakat menossa uuniin.

Valmiita räpellyksiä, maku korvaa ulkonäön.

Kivunlievitykseen ideoita

Jo vähän kipeämpien supistelujen vuoksi on synnytys alkanut pyörimään enemmän tai vähemmän mielessä. Ja synnytyksessä erityisesti kivunlievitys. Uskon siihen, että äidille annettavat lääkkeet/äidin käyttämät kemikaalit kulkeutuvat lapseen joten pyrin olemaan raskausaikana mahdollisimman luonnollinen ilman turhia kemikaaleja. Miksi siis synnytyksessä yhtäkkiä ymppäisin lapsen täyteen lääkkeitä? En sulje epiduraaleja ja muita lääkkeellisiä kivunlievityskeinoja pois omasta käytöstäni, mutta aion yrittää mahdollisimman pitkään selvitä luonnonmukaisilla keinoilla.

Tähän olenkin listannut mielenkiintoisimpia kivunlievitystapoja, joita osaa olen jo kotosalla testannut.

Amme

Kuumassa vedessä lilluminen kuulostaa todella rentouttavalta, varsinkin jos siinä samalla pystyy siemailemaan viileää vettä. Olen nauttinut uimisesta todella paljon raskauden aikana, siinä kun tulee niin painoton olo. Tekee varmaan hyvää keholle olla kannattelematta koko ajan raskasta painoa.

Gua Sha. www.ipanainen.fi

Gua Sha kampa (meiän tapauksessa hillopurkin kansi)

Gua shaa käytetään luonnonmukaisena keinona kipuihin. Kun sillä kaapii selkää ylhäältä alaspäin niin kipukohtiin tulee punaisia täpliä, joita sitten hierotaan niin pitkään että väri palautuu normaaliksi. Gua shan avulla siis löydetään kipukohdat, joita sitten parannellaan. Selkärankaa ei hierota, vaan sen ympäriltä.

Tätä ollaan jo testattu kotona hillopurkin kannella ja vähän se tuntuu hyvältä! Kaapimisen aikana selkään levisi kuumoitus ja kipukohdat näkyivät selkeästi täplikkäinä. Tästä kaapimisesta olisi ihana saada nyt joka iltainen rutiini, selkä tuntui paremmalta nukkumaan mennessä.

Hengitys

Hengittämällä rauhallisesti tulee olokin rauhalliseksi, ja jos on rauhallinen olo kehokin rauhoittuu ja helpottaa avautumisvaihetta. Aion myös yrittää mennä supistuskipujen mukana rennosti, niiden tarkoitushan kuitenkin on tuoda lapsi maailmaan eikä tappaa minua. Tätä onkin hyvä suunnitella nyt, kun tiedossa ei ole kuinka pahat kivut on :D

Kaurapussini <3

Lämmitetty kaurapussi

Kaurapussi on ollut mahtava kumppani raskausaikana. Olen saanut siitä apua liitoskipuihin lämmitettynä ja kesähelteillä kylmä kaurapussi on taivaallisen tuntuinen. Monipuolinen siis :)

Tuleeko sinulle mieleen tehokkaaksi kokemiasi kivunlievityskeinoja?

"Raskaustesti"

Uusimman Vauva-lehden innoittamana päätin tehdä tuon raskaustestin, jonka lehti sisältää. Testin tein raskausviikoilla 32+6. 50 päivää laskettuun aikaan!

Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Alkuraskaudessa ja keskiraskaudessa, kun maha ei ollut vielä suuri niin tunsin oloni todella kauniiksi. Silloin kun turvottaa ja liikkeet on kuin vanhalla mummolla, niin on kaikkea muuta kuin seksipommi olo. Onneksi maha on kauniin mallinen ja raskausarpia ei ole kuin ihan pikkuriikkinen ylämahassa, mahaa on siis mukava näytellä vaatteet päällä.

Olen valokuvannut ja mittailut mahaani.
Alussa valokuvasin mahan kasvua joka viikko, mutta täytyy myöntää että kuvailu on vähentynyt. Nyt tulee otettua todistusaineistoa korkeintaan parin viikon välein. Mittaillut en ole ollenkaan.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Kyllä. Tai ainakin ultrassa saatiin lupaus sukupuolesta. Saapa nähdä pitääkö paikkaansa, että tyttö saadaan.

Olen nähnyt erikoisia unia.
No välillä tulee nähtyä melkoisia unia. Yhdessä vaiheessa näin paljon painajaisia, mutta nyt unet ovat muuttuneet neutraaleiksi ja todenmukaisemmiksi. Unia varmaan muistaa paremmin, sillä heräilen pitkin öitä asentoa vaihtaessani. Onneksi uudestaan nukahtaminen on melko helppoa.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
En salannut kovin pitkään lähimmiltä työkavereilta, taisin sanoa heti varhaisultran jälkeen uutiseni. Pomollekin kerroin raskaudestani nt-ultran jälkeen. Muut työkaverit ovat kuulleet toisilta työkavereilta tai ovat kysyneet suoraan minulta raskaudesta.

Hyvä äiti on kotona pitkään.
Hyvän äidin merkki ei ole se, että on kotona pitkään, vaan se että rakastaa lastaan ja tekee perheen parhaaksi asiat. En kuitenkaan haluaisi pistää alle 2 vuotiasta hoitoon, sillä haluan olla mukana lapsen varhaislapsuuden ajan. Yli 3 vuotiaalle alkaa jo kaverit olla tärkeitä, joten näen ulkopuolisen hoidon tärkeyden siinä vaiheessa lapsuutta.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Tietyissä vaiheissa varmaan ohittavatkin, sillä olen kärsinyt liitoskivuista ja selkäsäryistä jotka hidastavat liikkumistani. Jos olo on normaali, niin silloin se olen minä joka ohittelee.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Täytyy myöntää, että murehdittua on tullut. Ensin huoletti lapsen elossa pysyminen, sitten ennakoivat supistukset ja mahdollinen keskosuus. Nyt kun raskausviikkoja alkaa olla takana hyvin, niin ei huoleta läheskään niin paljon. Tietenkin tarkistan googlesta uudet "oireet" mitä koen raskauden aikana, kuten esimerkiksi menkkajomotus on mietityttänyt viime aikoina.

Tiedän, miten haluan synnyttää.
Toiveinani on ammeeseen pääsy avautumisvaiheessa. Haluisin myös mahdollisimman luonnollisen synnytyksen , mutta kuitenkin niin että minulla on oikeus pyytää kivunlievitystä. Muuten pyrin olemaan stressaamatta ja suunnittelematta, sillä synnytyksen kulkua ei ikinä voi tietää.