Pitkästä aikaa nappasin kirjastosta mukaan ison kasan vauvalehtiä. Niistä innostuneena päätin jälleen tehdä Vauva-lehdestä tutun "Raskaustestin". Esikoisen aikaisen raskaustestin voit käydä lukemassa täältä.
Raskaustestin tein viikolla 33+1
Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Tällä kertaa en ole tuntenut olevani mitenkään erikoisen kauniina, ellen ole laittautunut. Tummat silmänaluset ja kiireiset päivät esikoisen&töiden parissa pitävät huolen siitä etten kerkeä ulkonäöstä niin murehtia. Olen kuitenkin nauttinut siitä, että voin korostaa raskausmahaa vaatteilla :)
Olen valokuvannut ja mittailut mahaani.
Kuvia olen pyrkinyt ottamaan, mutta en ole muistanut laittaa niihin raskausviikkoja. Joten aika arvuutteluksi menee nyt loppuvaiheessa, että millä viikoilla suunnilleen kuvissa olen. En ole mittaillut mahaani tässäkään raskaudessa.
Tiedämme lapsen sukupuolen.
Emme tiedä. Vauva piti tiukasti jalkansa ristissä ultrassa, joten mysteerinä tulee hän maailmaan :)
Olen nähnyt erikoisia unia.
Välillä näen sellaisia unia, että herättyä tulee oltua ihan kummissaan niistä. En kuitenkaan muista helposti mitä unta näin. Muistan ainoastaan sen fiiliksen mitä uni on herättänyt.
Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Tällä kertaa en ollut työpaikallani kun raskauduin, joten kävin kertomassa raskaudesta kelan paperit kourassa. Jännäsin kovasti jäänkö "kiinni" aiemmin, siis ennen kuin itse kerron asiasta.
Pesänrakennusviettini on herännyt
Ei ole...ainakaan kunnolla. Toki välillä pistän kotia kuntoon vauvaa varten, mutta aika vähän kuitenkin. Vielä pitää hommata turvakaukalo ja siirtää isosisko isompaan sänkyyn, jotta saadaan pinnasänky sivuvaunuksi sänkyymme. Vaatteita vauvalle on kertynyt jo oikein mukavasti.
Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Varmasti ohittavat. Tässä raskaudessa liitoskivut ja alaselkäsäryt ovat olleet inhottava kumppani. Välillä tuntuu että vasen jalka irtoaa paikoiltaan, kun käy niin kipeää. Myös närästys on selvästi voimakkaampaa tässä raskaudessa.
Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Tässä raskaudessa ei ole kerennyt miettiä jokaista oiretta samalla tavalla kuin esikoista odottaessa. Kipeät supistelutkin olen vain hengitellyt ja hoidellut pois, eikä mielessä ole käynyt neuvolaan soittaminen kuin vasta pari päivää tapahtuman jälkeen. Eli paljon rennompaa on meininki nyt :) Toivottavasti se ei kostaudu ennenaikaisella synnytyksellä tai sillä että vauvalle sattuu jotain.
Tiedän, miten haluan synnyttää.
Tällä kertaa toivon kovasti sitä, että synnytys lähtee luonnollisesti käyntiin. En haluaisi enää synnyttää käynnistettynä. Olen myös vauvalle höpötellyt siitä, että saisi synnytys käynnistyä aamun tunteina jotta isosiskolle on helppo saada hoitaja. Toivon myös että saan mieheni minulle tueksi synnytykseen ja että sairaalassa ei olisi yhtä ruuhka kuin esikoisen aikana oli, sekä kotiuduttaisiin normaalissa ajassa. Aika monta toivetta siis :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti