tiistai 28. helmikuuta 2017

Keltaista kullanmuruille

Olen saanut jälleen aikaiseksi istahtaa ompelukoneen ääreen, joten tytöt ovat saaneet hiukan mätsääviä vaatteita. Tätä Majapuun Kamomillaheppa-kangasta olen monet kerrat ihaillut ja sitä löytyykin kangaskaapista nyt kahdessa värissä. Tai löytyi sillä sain tuosta keltaisesta tehtyä Isosiskolle 98-kokoisen paidan (kaava Ottobre 6/16 Black cat.) ja Pikkusisko sai Mekkobodyn koossa 56 (Ottobre 4/16) 


Näistä tuli mielestäni todella suloisia! Näillä kaavoilla meinaan tehdä muistakin kangaskaapin aarteista käyttövaatetta. Nyt on todella hyvä tehdäkin vaatetta kun 50cm palasta saa molemmille tehtyä kokonaisen vaatteen. Laskin että nämäkin maksaisivat noin 8€ kipale. Ei ollenkaan hassumpi summa :) 


Tänään menemme jälleen Ompelukerhoon Pikkusiskon kanssa. Kuljen nyt kevään ajan kerran viikossa kansalaisopiston Iltahetki ommellen-kurssilla. Nyt alussa saa pienempi kulkea mukana, mutta kun hän kasvaa niin sitten saa isi nauttia tyttäriensä kanssa laatuajasta kun äiti käy ompelemassa. 

maanantai 27. helmikuuta 2017

Sosiaalinen media osana arkea

Mammalandian tämän kuukauden yhteistyöpostauksen aiheena on sosiaalinen media. Linkin kautta pääset lukemaan toisten bloggaajien ajatuksia aiheesta.
***


Tämä onkin aika kinkkinen aihe joka sai minut jälleen heräämään sometukseeni. En ole erityisen ahkera pävittämään facebookia tai instaa, mutta selailen niitä päivittäin. Vauvan tulon myötä huomasin vähän liimautuneeni kännykän kanssa lukemaan Tammikuisten vauvojen -whatsapp ryhmää. Pyrin siihen ettei lasten hereillä ollessa tulisi vietettyä aikaa tietokoneella tai kännykällä. Se päätös pitää 80% ajasta..,myönnetään että kun Isosisko katsoo lastenohjelmia niin tällä mammalla on puhelin kädessään. Ja silloin kun väsyttää niin tulee liiankin helposti selailtua muka tärkeitä asioita useammin. Siitä tulee huono omatunto joka yhdistettynä väsymykseen..ei ole hyvä combo.

Puhelinta en kuitenkaan haluaisi täysin kaappiin päivän ajaksi pistää, sillä sen avulla nappaan lapsistani kuvia, äännitän Isosiskon lauluja ja muutenkin dokumentoin arkeamme. Ja jaan omia kokemuksiani noissa mammaryhmissä. Se hälventää yksinäisyyden rajoja kun voi olla kontaktissa ulkomaailmaan näppärästi.

Eli somettamisella on hyvät puolensa ja huonot puolensa perheen arjessa. Huonoa se on silloin jos se syrjäyttää lapsen ja parhaimmillaan se tukee äitiyttä ja jaksamista. Jokaisen vain täytyy löytää ne omat tapansa ja määränsä tässä asiassa.

Sen vuoksi olen pohtinut kuinka itselleni määritän sopivan määrän sometusta lasteni ja puolisoni seurassa. Olen määritellyt asiaa niin, että puhelin on äänettömällä suurimman osan päivästä. Eli soitan ja vastaan takaisin silloin kun on hyvä tilanne. Koneelle istahdan silloin kun Isosisko nukkuu/kerhoilee/leikkii isänsä kanssa. Näillä eväillä mennään nyt. Katsotaan sitten miten käy kun Pikkusisko kasvaa enemmän.

Yhteistyössä Mammalandia

maanantai 20. helmikuuta 2017

Testissä Ainu Medela Swing Maxi -rintapumppu

Sain kokeiltavakseni Ainu Medela Swing Maxi sähkö- ja paristokäyttöisen rintapumpunAiemmin olen kokeillut Ainu Medela Mini Electric -sähköpumppua sekä käsikäyttöistä Aventin rintapumppua, Sekä tietenkin sairaalan sähköpumppua, jonka merkkiä en kyllä muista tähän hätään. Eli monenlaisista pumpuista on kokemusta, mutta nyt kyllä löytyi voittaja kokeilemistani rintapumpuista.



Nimittäin tämä Swing Maxi on helppokäyttöinen sekä hellä rinnoille. Siinä ei tarvitse kuin osata koota pumpun osat yhteen ja sitten asettaa tötterö rinnalle ja painaa yhtä nappulaa. Swing Maxi aloittaa ensin parin minuutin herutteluvaiheen, jonka jälkeen se alkaa pumppaamaan maitoa jäljitellen vauvan luonnollista imurytmiä. Se toimii! Noissa aiemmissa pumpuissa tälläistä toimintoa ei ole, joten muistan kuinka herumiseen tuntui menevän aikaa ja pidin vielä imutehoakin kovalla. Ei ihmekään että välillä vähän sattui.




Swing Maxiin kuuluu kaksi pumppua, joten voit halutessasi pumpata molemmat rinnat yhtä aikaa. Tämä tuplapumppaus ei ole ihan oma juttu, sillä siinä joutuu molemmat kädet pitämään varattuina. Paljon mieluummin hoidan rinnan kerrallaan ja samalla pystyn lukemaan lehteä tai syömään /juomaan/ imettämään. Ainulta löytyy kyllä tähän  ongelmaan ratkaisu, sillä heiltä löytyy "pumppausliivit" joiden avulla voit pumpata molemmat rinnat ilman käsiä.

Swing Maxi on myös mukavan pienikokoinen, joten sen voi näppärästi ottaa mukaan reissuun. Jos sähköpistokkeita ei ole lähellä, niin rintapumppu toimii 6kpl AAA-paristoja.




Pumppupakkauksen mukana tulee myös Ainu Medela Alma, joka on syöttöratkaisu rintamaidolle. Sillä syötettäessä maitoa virtaa vain silloin kun vauva imee. Eli sen avulla voidaan pullolla syöttää vauvantahtisesti ja rauhallisesti ilman pelkoa siitä, että maitoa virtaa liian nopeasti. Imemistekniikka pysyy samanlaisena kuin rinnalla syötettäessä. Tämä on huikean hieno juttu, mutta miehen kanssa löysimme yhden puutteen tässä. Miten testaat maidon oikean lämpötilan kun sitä maitotippaa ei tahdo saada sieltä pullosta tulemaan ulos? Jouduimme avaamaan korkin ja lusikan avulla testasimme maidon oikean lämpötilan. Mutta tämä tulee käyttöön tästä pienestä lisähommasta huolimatta, sillä oletan että tämän avulla ei vauva niin helposti opi hylkimään rintaa vaikka pulloruokittaisiin välillä.


Tällä pumpulla kerään tällä kertaa maitoa luovutukseen ja uskon saavani suuremman määrän kerättyä. Olen nimittäin testannut pumppaamista niin sohvalla kuin pöydänkin ääressä ja se on onnistunut molemmissa tapauksissa helposti." Ei hassumpaa ei hassumpaa" niin kuin jossain lastenohjelmassa sanottiin.


Yhteistyössä: Ainu ja Mammalandia

torstai 16. helmikuuta 2017

Synnytyskertomus vol 2

Nyt sain vihdoin kirjoitettua ylös vähän synnytyskertomusta toisesta synnytyksestä.
Ensimmäisen synnytyskertomukseni voit lukea täältä


Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä heräsin klo 2 jälkeen kipeään supistukseen ja jäin seurailemaan siinä miten ne kehittyisivät. Supistukset olivat sellaisia mukavan kirpsakoita jotka sain hengittelyllä ja jumppapallon kanssa pidettyä aisoissa. Koetin vielä nukkua huonolla tuloksella.

 Klo 4 aikaan supistukset alkoivat säännöllistymään ja taisin tässä välissä pistää tensin selkään. Siinä sittten miestä herättelin ja pohdiskeltiin mitä tehtäis. Supistukset tihenivät 7min väleihin ja aloin torkahtamaan aina supistuksen välillä. Tässä vaiheessa oli kivunlievityksenä kaurapussi, tens ja matala mörinä eli synnytyslaulu. Mies hermoili ja passitti synnärille tarkistettavaksi aamun Pikku Kakkosen jälkeen. Joten synnärille ajeltiin ruuhkassa puol yhdeksän maissa. Olin tarkistuksessa 4cm auki ja supisti käyrän mukaan säännöllisesti. Itse tunsin kyllä vain yhden kipeän supistuksen käyrien ajan.

Meillä oli esikoinen mukana synnärillä joten suukotin häntä hyvästiksi ja tytön kummitäti haki hänet hoitoonsa. Sillä aikaa minä siirryin saliin ja mies tuli sitten perässä. Käyrien mukaan nyt supisti jo 2minuutin välein, mutta helposti vielä pärjäilin niiden kanssa. Klo 10.50 pääsen ammeeseen jossa on ihana olla ja supistukset tuntuvat helpoilta. Kuitenkin alan pian tuntea oloni pahoinvoivaksi ja lähden puolen tunnin päästä pois ammeesta. Sain siinä päänsäryn, joka onneksi lähtee särkylääkkeellä pois. Tässä vaiheessa olen 6cm auki ja jäljellä paksu reuna. Saan ilokaasun käyttööni.

Syön lounasta puolen päivän aikoihin ja mies käy myös kanttiinissa syömässä. Sen ajan porisen kätilöopiskelijamiehen kanssa kaikenlaista. Supistukset ovat napakoita, mutta lyhyitä ja niitä tulee 3-5min välein. Supistusten ajaksi nousen huojuttamaan lantiota ja naukkailemaan ilokaasua. Muuten lepäilen keinutuolissa ja jumppapallolla.

 Klo 15 jälkeen kohdunsuun tilanne tarkistetaan ja se on vieläkin 6cm auki. Kokeilen siis pcb-puudutusta, jotta saisin vähän levättyä ennen ponnistusta. Puudute ei auta mielestäni paljon yhtään ja joudun jo tekemään töitä pysyäkseni supistusten ajan rentona.

 Klo 16 jälkeen toivon spinaalia jotta saisin kivuilta lepoa sillä vielä on monta senttiä edessä aukeamiseen. Minulle keretään laittaa kanyyli ja siinä samassa minulla menee lapsivedet. Sillä samalla sekunnilla kipeydyn tosi kovasti ja alan hiukan panikoimaan. Kohdunsuu aukeaa todella nopeasti ja käännyn kylkiasentoon ponnistamaan. Mies auttaa tukemalla jalkoja ja pitämällä minut järjissäni puhumalla rauhoittavasti ja tsemppaavasti. En oikein kätilöitä edes kuulekaan, sillä olen niin kivuissani. Ilokaasua imin vaikka se ei tuntunut auttavan kipuun yhtään. 

 Ponnistan vauvan ulos 11minuutissa. Lapsivesien menosta 38minuutissa aukean loput 4cm ja saan ponnistettua vauvan ulos..,Eli melkoinen loppurutistus tuli. Ensitöikseni kysyin kumpi sieltä tuli ja tyttöhän se oli <3

Pieni tyttö syntyi 30.1.2017 klo 17.01. Mitoilla 3988g ja 50cm. Apgar-pisteet 9/10/10 

Synnytyksen kesto 13h 10min
Vaihe 1: 12h 50min 2: 11min 3: 9min


maanantai 13. helmikuuta 2017

Pientä ja parasta


2 viikkoa tulla tupsahti täyteen Pikkusiskolla <3 
Hän on unelias pieni tyllerö, joka katselee hereillä ollessaan ympäristöään suu suppuralla ja silmät isoina. Niin hellyyttävä näky! Tämän uneliaisuuden ajattelen johtuvan antibiooteista joita joudun syömään kohtutulehdukseen. Onneksi Pikkusisko on kuitenkin säästynyt pahemmilta mahavaivoilta. Pikkusiskolla on  tukassaan punainen pigmentti, joka näkyy nyt kauniin auringonpaisteen myötä. Ollaan miehen kanssa ihmetelty, että mistä tälläinen punapäisyys tulee pikkuiselle. Muistaakohan joku sukulainen että suvussa olisi punapäitä?

Käytiin pienen etapin tavoittamisen kunniaksi tyttöjen kanssa ulkona tekemässä lumihevonen, kun pakkastakaan ei ollut. Isosisko tosi hienosti auttoi rakentamaan hevosta, joka kuulemma on Tuttiritarin hevonen. Pikkusisko nukkui sen aikaa vaunussa kun polle rakennettiin. Pikkusisko pääsi kyllä hiukan aiemmin sisälle isin seuraksi, jotta saatiin vähän kuviakin otettua. 


Juuri nukutin onnistuneesti Isosiskon kainalooni. Meillä on viime aikoina ollut melkoisia taisteluita nuo päikkäreille nukahtamiset. Tänään meni kuitenkin vain puoli tuntia nukahtamiseen..JEE! Taktiikkana oli nyt se, että vauva pötkötteli ja nukkui mahani päällä ja Isosisko pötkötteli kainalossani. Juteltiin siinä hiukan ja lauleskelin ensin lauluja ja lopuksi hyräilin kunnes isompi nukahti. Koetin itsekin nukahtaa, mutta olen vieläkin virtaa täynnä. Otan siis nyt omaa aikaa ja sitten kömmin takaisin sänkyyn nukahtamaan, jos kerkeän.

Tälläisiä minikuulumisia täältä vauvakuplasta :)

torstai 9. helmikuuta 2017

Meiän perhe esittelyssä

Myöhässä tulee tämä tammikuinen yhteistyöpostaus, mutta halusin tavata uuden perheenjäsenemme ennen kuin tämän julkaisin. Nyt pääsen kertomaan hiukan meiän perheestämme, johon kuuluu mieheni ja minun lisäksi kaksi suloista tytärtä 2,5 v Isosisko ja 10pvä vanha Pikkusisko.

Isosiskosta olen aiemmin puhunut blogissa Tyttärenä, mutta nyt olen päättänyt vaihtaa nimitystä. Näinkin omaperäiset nimet keksin ;)




Mieheni ja minä olemme pitäneet yhtä jo 7v. Naimisiin menimme vajaa pari vuotta sitten 15.8.2015. Tuntuu haikealta kun tuotakaan ihanaa päivää ei voi enää viettää uudestaan. Vieläkään en ole kertaakaan katunut tuon miehen rinnalla olemista. Hän sai synnytyksessäkin minut pidettyä sen verran rauhallisena, että sain Pikkusiskon ulos ponnistettua. Mutta siitä tarkemmin sitten synnytyskertomuksessa.



Matkustelu on ollut minun ja mieheni juttu. Olemme matkustelleet mm. Amerikan Kaliforniassa, Espanjassa, Iso-Britanniassa ja Italiassa. Häämatkalle lähdimme koko perheen voimin Barcelonaan ja siellä esikoinen täytti 1 vuotta. Tuollainen ihan patukka hän silloin oli ja nyt jo näin iso ja reipas tyttö. Todella hurjaa tämä lasten kasvu näiden parin vuoden aikana. Isosiskosta on kasvanut laulavainen ja porisevainen tyttö, joka osoittaa empaattisuuttaan halailemalla ja pussailemalla lähimmäisiään.



Pikkusisko vaikuttaa taas oikein tyytyväiseltä pieneltä, joka ei ilmavaivojaankaan pahasti itke. Toki välillä kipristää ja silloin kyllä harmituksen kuulee. Mutta onneksi sylissä massullaan ollessa ilmat kulkee paremmin ulos. Hän nauttii kovasti sylissä olemisesta muutenkin ja öisin hän nukkuu kainalossani. Nyt olemme jo siinä vaiheessa, että äiti saa peräti välillä nukkua mahallaan/selällään. Aiemmin Pikkusisko alkoi vähän kitisemään kun yritin kainalosta siirtää kauemmas.


Perheemme tuntuu nyt täydelliseltä kun siinä on kaksi pientä ihanaa lasta ja rakastavat vanhemmat. En oikein tiedä mitä muuta näin hormonihuuruisena osaisin sanoa. Jos haluatte kysyä jotain perheestämme niin rohkeasti vain kommentoimaan.


Yhteistyössä: Mammalandia (Kurkkaa uudet hienot kotisivut :)

maanantai 6. helmikuuta 2017

Esikoinen kerhoilee

Isosisko aloitti tammikuussa 2krt viikossa olevan pikkukoulun/kerhon. Siellä hän tiistaisin ja torstaisin saa aamupäivän leikkiä oman ikäistensä seurassa. Äidillä jännitti toki kovasti miten kerhoilu oikein sujuu, mutta ryhmä on todella rauhallisen oloinen ja hoitajat asiantuntevia mutta helliä. Joten enempää en ole asiaa sitten murehtinut. Oltiin miehen kanssa mukana tutustumassa kolme kertaa ja sitten tyttö jäikin sinne jo yksisteen.

On ollut mukava kuunnella kuinka hän kertoo tekemisiään siellä, sekä hoksata uusien nimien tulemista leikkeihin. Nyt on joku Julia tehnyt häneen hyvän vaikutuksen, sillä Juliaksi hän haluaisi vauvankin nimetä. 

Tälläinen pari kertaa viikossa oleva kerho on juuri sopiva meille tähän vaiheeseen elämää. Isosisko pääsee leikkimään monipuolisesti toisten ohjauksessa ja tämän ajan minä voin möllötellä pikkusiskon kanssa kotona/vauvajumpassa/lenkeillä jne. Eikä sitä tiiä vaikka tuolta kerhosta löytyisi tyttärelle pitkäaikainen ystäväkin, kun tämän hetkinen paras kaveri muutti toiselle paikkakunnalle.

Vauhtimimmi menossa ekaa kertaa kerhoon.

lauantai 4. helmikuuta 2017

Ensimmäisten päivien kuulumisia

Unirätti saatu Ainulta

Nyt on ihan pakko istahtaa alas hiukan hehkuttamaan meiän ensimmäisiä yhteisiä päiviämme. Vauvan kanssa kävi ensinnäkin tosi hyvä tuuri synnärillä, sillä päästiin rauhalliseen huoneeseen ikkunapaikalle. Huoneessa minulla kerkesi olla kaksi huonekaveria, joista ensimmäinen pääsi perhehuoneeseen tiistaina. Keskiviikkoyönä tuli sitten toinen huonekaveri ja sinä päivänä kotiuduimme itse. Joten yllättävän hyvin saatiin vauvan kanssa lepäiltyä ja samanlaista väsymystä ei nyt olekaan mitä oli esikoisessa.

Isosisko on ottanut pikkusiskonsa vastaan sydäntäsulattavan hellästi. Vauvaa pitäisi saada pitää sylissä mahdollisimman paljon ja hän innoissaan hoitaapi vauvaa silitellen ja laulellen. Tunteet ovat siis vielä hyvin hellät pikkusiskoa kohtaan ja äitiäkään vastaan ei olla taisteltu. Olen kyllä tarkoituksella ottanut yhteistä aikaa esikoisen kanssa, jotta mustasukkaisuutta ei niin esiintyisi. On ollut ihana porista iltapalapöydässä ja askarrella jotain pientä yhdessä. Syliin olen ottanut hänet aina kun pyytää.

Päikkäreille ollaan menty koko perhe samaan sänkyyn ja nukahtaminen on esikoisellakin ollut vähän helpompaa nyt. Nytkin hän nukahti viereeni käsi kädessäni samalla kun vauva pötkötteli mahallani. Ja äitiähän herkistää ja kovasti..onnenkyyneleitä on tullut valuteltua jo pariinkin otteeseen. :D

Täytyy myöntää että näiden kahden neidin äitinä oleminen on tällä hetkellä parasta mitä tiedän <3

torstai 2. helmikuuta 2017

Hän on täällä

Maanantaina 30.1 saimme perheeseemme uuden jäsenen ♡
Tämä pienoinen syntyi rv 40+5 klo 17.01. Synnytys alkoi aamuyöllä supistuksilla, joiden tiheennyttyä lähdimme synnärille tarkistettavaksi ja sille tielle jäimme. Sain kokea luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen jonka päätteeksi saimme aarteen syliimme.

Pienoinen oli 3988g ja 50cm syntyessään. Pikkuinen vei sydämemme heti kun hänet näimme.


Ei ollut päivämme arkinen,
kun pikku tyttö taikoi sen.
Tuli tästä päivästä ihmeellinen,
me varmasti muistamme aina sen. 


💖Eli saimme perheeseemme toisen ihanan tytön 💖