keskiviikko 28. joulukuuta 2016

Pukinkonttiin käärittyä

Tänä vuonna tein harvinaisen paljon itse joululahjoja, toivottavasti lahjan saaneet ilahtuivat ja arvostavat näihin käytettyä aikaa :) Kuvat eivät ole mitenkään laatuluokkaa, sillä nämä on äkkiä nappastu ennen kuin käärin ne pakettiin.


Pienin kummipoika sai lämpimän lakin lisäksi tälläiset kirjoneulesukat, joiden kuvion sovelsin omasta päästäni. Näistä tuli mielestäni todella suloiset. Onneksi koko osui juuri nappiin.


Pariin pakettiin käärin tälläiset heijastavat tumput. Eli nuo rusetit ovat heijastinkangasta. Sisällä fleeceä ja ulkona joustofroteeta/joustocollegea. Nämä käsissä on turvallisempi ulkoilla koirien kanssa pimeällä.


Iso pieni kummipoika sai vaatesetin, jossa seikkailee traktori. Pikkulinnut olivat laulaneet, että ajoneuvot kiinnostaa tätä poikaa :) Toivottavasti on oikean kokoiset ja saa tuoda tuunattavaksi, jos esimerkiksi resorit haluaa tuonne housun lahkeisiin.


Pari kosteudenimijää autoihin tuli myös tehtyä. Nämä on niin helpot tehdä, että melkein teki mieli kaikkien pakettiin tälläiset pistää :D


Siskonpoika sai villasukat kunnioitettavassa 45 koossa. Yllättäen tein nämä alle viikossa, sillä kokeilin kaksi sukkaa yhtä aikaa -taktiikkaa. Joka toimii ihan tosi hyvin! Kaapeistani löytyy turhanki monta yhden parin sukkaa, sillä kerkeän vähän unohtaa millä silmukkamäärillä olen tehnyt kantapäät. Joten tämä taktiikka pelastaa huonomuistisemmankin tekijän. Nyt ehkä uskallan aloittaa ne anelmaiset itselleni :)

keskiviikko 21. joulukuuta 2016

Näistä perinteistä en luovu!

Yhteistyöpostaus Mammalandiaan

Nyt on aika kirjoittaa tämän vuoden viimeinen yhteistyöpostaus Mammalandiaan. Aiheena on tällä kertaa rakkaat jouluperinteet. Jouluperinteitä on valtava määrä ja meilläkin on tiettyjä asioita, joita ilman joulu ei oikein tunnu joululta. Omat jouluperinteensä tajusi vasta kunnolla silloin kun ensimmäistä kertaa vietin joulua mieheni kotona. Siellä kun perinteet olivat täysin erilaiset, niin se joulu tuntui aika oudolta :)


Joulu on mielestäni ehdottomasti lasten juhla. Se saattaa johtua siitä, että olen aina viettänyt joulua lasten keskellä. Ja mielestäni joulumieltä tulee esimerkiksi siitä kun lapset oikeasti innostuvat saamistaan lahjoista. Tai kun yhdessä katsotaan Joulupukin kuumalinjaa ja koristellaan kuusta. Joulupukin kuumalinja taitaakin olla yksi perinteistä, jota pystyy pitämään yllä missä päin maailmaa tahansa.


Joululahjoja tykkään hankkia, varsinkin kun keksin jotain mikä oikeasti toista ilahduttaa. Myös itsekin on mukava rapistella papereita ja ihmetellä mitä kauniin paketin sisään on uponnut. Nyt on ollut jo hmm.. kolmena jouluna peräkkäin perinteenä ostaa Joulupuu -keräykseen pari joululahjaa lapsille. Tätä hyväntekeväisyyttä aion jatkaa muinakin vuosina. Se kympin parin lahja ei paljon hetkauta budjettia, varsinkin jos sen ajoissa hankkii.

Piparkakkujen leipominen pariin otteeseen joulukuun aikana on myös perinne, josta en helposti luovu. Tänä vuonna on tullut oikaistua tässä hiukan käyttämällä kaupan valmistaikinoita oman tekemän tilalta. On ihan parasta huomata kuinka innoissaan Tytärkin on mukana leipomassa.

Meillä syödään suuri jouluateria joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Silloin paikalle kokoontuu koko perheemme ja melutaso on sen mukaista. Mutta siitä tohinasta ja touhusta tulee niin yhteenkuuluva olo, että sitä ei voi jättää väliin. Toki jouluruokaa syödään myös aattona, mutta oikein kunnon ateria syödään perheen ollessa kokonaan koolla. Riisipuuroa syödään jouluaattona ja sinne joinain jouluna eksyy se mantelikin. Mutta useammin taidetaan hoksata se mantelin puuttuminen vasta kun puuro on valmiina ja puoleksi syöty :)


Perinteisiin kuuluu myös käydä isän ja äidin kanssa haudoille viemässä kynttilöitä sekä kuuntelemassa lyhyt jouluvesperi kirkossa. Siitä monesti alkaa oikea rauhoittuminen tunnelmaan ja loppupäivä menee rauhallisella mielellä. Kirkon jälkeen kotiutuessa käyn usein sytyttämässä roihut ja lyhdyt ulos. En edes muista joulua milloin en tätä olisi tehnyt. Taisin anoppilassakin napata tämän jutun itselleni. 

Monista pienistä asioista koostuu siis minun jouluperinteeni..kaikkein tärkeintä taitaa kuitenkin olla se oma mieliala ja se miten asioihin suhtautuu. Plussakelitkään eivät harmita niin paljon kun oma mieli on jouluinen ja anteeksiantavainen. Koetetaan siis kaikki pyrkiä hyvään oloon näin joulun aikaan :) Joulu ei tule suorittamisella vaan yhdessä olemisella.

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Oppi ja ilo apuna taaperon viihdyttämisessä

Toisen lapsen odottamisen aikana on tullut hyvin selväksi se, ettei pysty lepäämään samalla tavalla kuin esikoista odottaessa. Tuo iso pieni rakas kun tarvitsee huomiota ja leikkiseuraa. Harmi vain kun äidillä välillä väsyttää niin, että tekisi mieli levätä ja vain olla.

Onneksi Tytär jaksaa kuunnella satuja ja malttaa tehdä pöydän ääressä pitkäänkin palapelejä. Lattialle könyäminen kun alkaa olemaan tällä vauvamahalla hankalaa. Innostuttiin siis molemmat Tyttären kanssa kun Oppi ja Ilo  tarjosi mahdollisuutta kokeilla heidän taaperoille soveltuvia tuotteitaan. Oppi&ilon mahtavat Kurkkaa! -kirjat ovat meille tuttuja ja niitä on kannettu kirjastosta kotiin useat kerrat.


Tälläiset peli -ja puuhakortit olivat kuitenkin uusi ja positiivinen tuttavuus. Tytär hoksasi heti kuinka pelataan tätä Minä itse 2-3v -kysymyspeliä. Samalla itse opin kuinka hyvin tyttö ymmärtää ison ja pienen eroa, värien tunnistamista ja yleensäkkin nimeämistä. Siinä tilanteessa oli myös helppo selittää tytölle miksi vastaus on väärin tai oikein. Tämä on tosi hyvä lisä tälläisen innokkaan lto:n/äidin opetusvarastoon :D Tytär myös omatoimisesti pelaa tätä peliä. Sen verran tutuksi on kysymykset tulleet vaikka niitä on 100 kappaletta.



Tämän kysymyspelin voisin hyvin livauttaa babyshower -lahjaksi äidille jolla on ennestään lapsia. Sen avulla nimittäin äiti voi mukavasti pötköttää sohvalla samalla kun lapsen/lasten kanssa käy läpi kysymyksiä. 


Taaperon kanssa -puuhakortteja ovat sitten pitkien päivien ja viikkojen pelastus. Niitä ollaan yhdessä katsottu läpi ja valittu mitä tehtäisiin. Suunnittelin myös tekeväni joulukalenterin touhujen pohjalta, mutta pitäisi kehitellä tapa miten nuo "avattaisiin". Pieniin joulusukkiin kun en näitä ala taittelemaan :) Puuhakorteissa on 50 tehtävää ja monet niistä olivatkin tuttuja, joita harvoin muistaa arjessa. Plussaa tulee myös näistä tietoiskuista, joissa kerrotaan miten puuha vaikuttaa lapsen kehitykseen.


Nämä pelit nappaan jouluksi mukaan, jotta päästään tytön ja 5v ja 7v serkkupoikien kanssa pelailemaan ja keksimään tylsiin hetkiin tekemistä. 

Yhteistyössä: Oppi ja ilo , Mammalandia

Psstt.. Kannattaa käydä kurkkaamassa tänne Oppi ja ilon -nettisivuille. Sieltä löytyy maksutonta puuhaa eri ikäisille lapsille vauvasta 11+ ikäisille. Osa isompien lasten tehtävistä oli itsellekin mieluisia ja uusia. Vai kuinka moni on ratkaissut ennen japanilaisia ristikoita? ;)

tiistai 13. joulukuuta 2016

Toukkapussi pienoiselle

Sain vihdoin eilen valmiiksi toukkapussin meiän pikkuiselle. Sen tekeminen oli todella nopeatekoista siihen asti kunnes varaamani langat loppuivat. Käytin tähän 1 valkoisen kerän ja 4 oranssia kerää Extrafine Merinoa . Oranssia lankaa jäi vielä melkein koko kerä jäljelle ja mietin tekeväni pienelle tuosta vielä jotain. Pitäisi vain keksiä mitä tuosta määrästä paksua merinovillalankaa saisi tehtyä kokonaan valmiiksi :)


Mutta tulihan tästä suloinen ja pehmeä! Aika hyvin sain visioni toteutettua ja nyt vain peukut pystyssä toivomaan, että vauva viihtyy tässä hyvin.

Strategiset mitat: 62cm pitkä, 14cm leveä (venyttämättä) ja 45cm oli pituus ennen kuin aloitin hupun.


Maltan tuskin odottaa enää, että pääsisi pukemaan tämän pienokaisen päälle. Huomenna kyllä poksuu jo rv 34+0, joten ei enää kauhean pitkään tarvitse odottaa. :)

torstai 8. joulukuuta 2016

Raskaustesti vol2

Pitkästä aikaa nappasin kirjastosta mukaan ison kasan vauvalehtiä. Niistä innostuneena päätin jälleen tehdä Vauva-lehdestä tutun "Raskaustestin". Esikoisen aikaisen raskaustestin voit käydä lukemassa täältä.

Raskaustestin tein viikolla 33+1



Olen tuntenut itseni seksipommiksi.
Tällä kertaa en ole tuntenut olevani mitenkään erikoisen kauniina, ellen ole laittautunut. Tummat silmänaluset ja kiireiset päivät esikoisen&töiden parissa pitävät huolen siitä etten kerkeä ulkonäöstä niin murehtia. Olen kuitenkin nauttinut siitä, että voin korostaa raskausmahaa vaatteilla :)

Olen valokuvannut ja mittailut mahaani.
Kuvia olen pyrkinyt ottamaan, mutta en ole muistanut laittaa niihin raskausviikkoja. Joten aika arvuutteluksi menee nyt loppuvaiheessa, että millä viikoilla suunnilleen kuvissa olen. En ole mittaillut mahaani tässäkään raskaudessa.

Tiedämme lapsen sukupuolen.
Emme tiedä. Vauva piti tiukasti jalkansa ristissä ultrassa, joten mysteerinä tulee hän maailmaan :)

Olen nähnyt erikoisia unia.
Välillä näen sellaisia unia, että herättyä tulee oltua ihan kummissaan niistä. En kuitenkaan muista helposti mitä unta näin. Muistan ainoastaan sen fiiliksen mitä uni on herättänyt.

Salasin raskauteni töissä mahdollisimman pitkään.
Tällä kertaa en ollut työpaikallani kun raskauduin, joten kävin kertomassa raskaudesta kelan paperit kourassa. Jännäsin kovasti jäänkö "kiinni" aiemmin, siis ennen kuin itse kerron asiasta. 

Pesänrakennusviettini on herännyt
Ei ole...ainakaan kunnolla. Toki välillä pistän kotia kuntoon vauvaa varten, mutta aika vähän kuitenkin. Vielä pitää hommata turvakaukalo ja siirtää isosisko isompaan sänkyyn, jotta saadaan pinnasänky sivuvaunuksi sänkyymme. Vaatteita vauvalle on kertynyt jo oikein mukavasti.

Mummot ohittavat minut suojatiellä.
Varmasti ohittavat. Tässä raskaudessa liitoskivut ja alaselkäsäryt ovat olleet inhottava kumppani. Välillä tuntuu että vasen jalka irtoaa paikoiltaan, kun käy niin kipeää. Myös närästys on selvästi voimakkaampaa tässä raskaudessa.

Olen pelännyt ja murehtinut kaikkea mahdollista.
Tässä raskaudessa ei ole kerennyt miettiä jokaista oiretta samalla tavalla kuin esikoista odottaessa. Kipeät supistelutkin olen vain hengitellyt ja hoidellut pois, eikä mielessä ole käynyt neuvolaan soittaminen kuin vasta pari päivää tapahtuman jälkeen. Eli paljon rennompaa on meininki nyt :) Toivottavasti se ei kostaudu ennenaikaisella synnytyksellä tai sillä että vauvalle sattuu jotain.

Tiedän, miten haluan synnyttää.
Tällä kertaa toivon kovasti sitä, että synnytys lähtee luonnollisesti käyntiin. En haluaisi enää synnyttää käynnistettynä. Olen myös vauvalle höpötellyt siitä, että saisi synnytys käynnistyä aamun tunteina jotta isosiskolle on helppo saada hoitaja. Toivon myös että saan mieheni minulle tueksi synnytykseen ja että sairaalassa ei olisi yhtä ruuhka kuin esikoisen aikana oli, sekä kotiuduttaisiin normaalissa ajassa. Aika monta toivetta siis :D

torstai 1. joulukuuta 2016

Ensimmäinen joulukuuta



Kotia on laitettu jouluiseksi jo jonkin aikaa ja on mahtava fiilistellä näiden muistoja herättävien tavaroiden keskellä. Kaunis talviaurinkokin paistelee ikkunasta ja ulkona on vain -2 astetta pakkasta. Eli ihan täydellinen keli ulkoiluun kun heti ei ala palelemaan. Tyttären kanssa etsittiin korkeimmat lumikasat joille hän kiipeili innoissaan. Olisipa aina tälläinen talvisää!


Aukaisimme Tyttären kanssa joulukalenterin ensimmäiset luukut ja ihasteltiin niistä löytyneitä tavaroita. Tytär sai pienen suklaapalasen ja kaulakorun. Minä sain ompelijan sakset, joita aion viikonloppuna viimeistään testata :)

Tänään lähdemme miehen kanssa jälleen treffeille ja nyt menemme katsomaan Luokkakokous 2:sta. Sitä ennen aiomme käydä kahdestaan jouluostoksilla ja haaveilen löytäväni tuohon meiän joulukuuseen uudet valot. Näyttää nimittäin melkoisen pimeältä, kuten kuvastakin näkee. Mutta ihailkaa enemmän tuota ihanaa auringonpaistetta seinällä ;)


Enää 23 päivää jouluun...Eli se on täällä ihan kohta!