Siinä missä on jotakin hyvää, on yleensä myös jotakin huonoa..
Raskausaika, tuo monien hehkuttama aika jolloin nainen tuntee elävänsä parasta aikaa elämässään. Just joo.
Alkuraskaudessa joutuu huolehtimaan siitä selviääkö alkio sikiöksi asti, sillä maailma on pullollaan erilaisia keskenmenon aiheita. Alkio saattaa olla kiinnittynyt väärään paikkaan, sillä saattaa olla vakavia poikkeavuuksia tai muuten vain arpaonni ei osukaan heti kohdalle. Myönnetään.. Itsellä raskautuminen on ollut todella helppoa, heti ensimmäisestä kierrosta nappasi :)
Keskiraskaudessa maha yleensä näyttää vain siltä, että olet lihonut. Ruokahalut alkavat olla melkoiset, varsinkin jos alkuraskauden pahoinvointi verotti normaalia syömistä. Joillakin onnellisilla alkaa jo tässä vaiheessa liitoskivut, selkäsäryt, SI-nivel vaivat.. you name it. Mutta niitä ei oteta kovin vakavasti, sillä olethan vasta raskauden puolivälissä, loppuraskaudessa on vasta lupa valittaa huonoa oloaan.
Loppuraskaudessa kun alun huolehtimiset on huolehdittu ja mahakin alkaa näyttämään oikealta vauvamasulta, alkaa pitkältä tuntuva synnytyksen odotus. Puntarin lukemat pomppaavat uusiin ennätyksiin. Raskausarvet koristavat komeaa rantapalloa, joka painaa juuri sopivasti rakkoa niin, että vessa täytyy löytyä läheltä joka tunti. Jalat ja selkä alkavat olla jo väsyneitä ylimääräiseen kuormitukseen, ja liitoksia löysentävät hormoonit ovat tehneet temppunsa hyvin. Kävellessä hengästyttää heti jos otat vauhdikkaamman askeleen. Ja jos vauva erehtyy nukkumaan juuri kun päätät keskittyä kuuntelemaan hänen liikkeitään, olet varma kohtukuolemasta.
Voi että, on tämä raskaus kyllä naisen parasta aikaa. Jos ei aiemmin ole ollut huolen häivää, niin tässä vaiheessa varmasti on oppinut tämän äitien jalon taidon: huolehtimisen.
P.S. Älä vedä hernettä nenään, tässä on kärjistetysti kokemiani ja lukemiani huonoja puolia raskaudessa. Kaikista näistä selviää, ja toivottavasti osan unohtaa sitten kun pikku käärö on sylissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti