Tyttären pääjalkaiset

Tuntuu että Tyttären leikkitaidot ja piirustustaidot ovat viikon sisällä ottaneet harppauksen eteenpäin. Mielikuvitusleikit ovat osa päivää yhä enemmän ja hän on alkanut leikkimään nukkekotiinsa saaduilla kissoilla tähän tapaan: " Tämä haluaa isin reppuselkään" Nostaa pikkukissan isäkissan selkään ja juoksentelee niiden kanssa ympäriinsä. 

Niin suloista!

Hoksasin myös pari päivää sitten, että hei hän piirtää pääjalkaisia. Päästä tuli hienon pyöreä ja kädet&jalat löysivät perille oikeille kohdille. Silmiä tuli sitten reilusti ja isille piirettiin kartta käteen. Äiti ja Tytär sai kuvassa hameet päällensä. Niin ihanaa kuunnella toisen selostusta kun hän piirtää. Samalla on todella haikea fiilis kun tajuaa kuinka ison lapsen leikkiä tämä jo on. Meiän vauva ei todellakaan ole enää vauva, kuin äidin ja isän muistoissa. Hirvittää vähän kuinka isoksi tyttö kasvaa silmissä kun vauva tulee tälle puolelle masua. 

Pitää koettaa muistaa nauttia nyt näistä kahdenkeskisistä hetkistä isosiskon kanssa ennen kuin vauvahormonit pyörähtävät kylään. Kovasti odottelen että vauva tulisi maailmaan ja pallomahan hankaluudet loppuisivat, mutta samalla tuntuu hurjalta kun perhe muuttuu. Ollaanhan tässä oltu tiivis yksikkö jo kohta 2,5 vuotta. Tämä on varmaan niitä loppuvaiheen jännityksiä et miten uuden vauvan kanssa osaa jakaa aikaansa molemmille lapsille. Sen saa tietää ihan pian :)

Miksi me halusimme toisen lapsen?

Usein kun ensimmäinen lapsi alkaa lähestymään yhden vuoden ikää, alkaa kuulumaan kysymyksiä milloin on tulossa toinen lapsi? Meillekin kävi niin ja olemme usein pohtineet miehen kanssa milloin olisi paras aika saada toinen lapsi. Molemmat meistä on aina olleet sitä mieltä, että koetetaan saada lapsille sisarukset. Mieheni mielestä se tarkoittaa kahta lasta mutta minä en vielä ole sanonut kieltävää sanaa useammalle lapselle.

Olemme siis jo esikoista yrittäessä miettineet, että joskus on toisen lapsen aika ja nyt häntä odotellaan tulevaksi. Oli aika hankala miettiä mikä oikeasti olisi jälleen paras aika lapsen saamiseen.

 Loppujen lopuksi päätimme, että koetamme saada lapset aika pienillä ikäeroilla. Lähipiiristä olen nähnyt yhtä toimivia tapoja sisarusten ikäeroissa..osalla on vain vuosi ja osalla neljäkin vuotta. Se ei tunnu merkittävästi vaikuttavan sisarussuhteisiin, vaan enemmän lasten persoona tuntuu vaikuttavan tässä asiassa. Tuntuu itsestä mukavalta ajatukselta kun ikäeroa tulee se 2,5v. Silloin esikoinen on saanut nautiskella yksinään vanhempiensa huomiosta, mutta hän saa pian leikkikaverin itselleen.

 Haasteellisinta tuntuu ajatus kuinka antaa yksilöllistä huomiota toiselle lapselle. Esikoiselle kun se tulee luonnostaan annettua kun "kilpailevia" lapsia ei ole. Täytyy panostaa siihen sitten kun sen aika oikeasti on.

Molempien mielestä on myös tärkeää antaa lapselle turvaksi sisarus. Tällä tarkoitan nyt sitä, että lapselle on samassa perheessä toinen lähes samanikäinen jonka kanssa voidaan puida kuinka tylsiä vanhemmat ovat ;) Ja jolta voi hakea turvaa ja läheisyyttä päiväkodeissa, leikkipuistoissa jne.

Minulle sisarukseni ovat todella tärkeitä. Pieninä leikin lähinnä yhden kanssa sillä muut olivat minua sen verran vanhempia, mutta nyt aikuisena on kaikki sisaret lähentyneet. Ja tiedän aina voivani luottaa ja pyytää apua heiltä. Toivon lapsillemme samaa.

Nämä edellä mainitut olivat suurimpia syitä siihen miksi toista lasta aloimme yrittämään. Mutta vaikutti siihen myös kova vauvakuumeeni johon ei suloiset lähipiirin vauvat ja vauvamasut auttaneet yhtään :)