Rv 28 kuulumisia

Parin viikon päästä poksuu jo rv 30, joten kerrotaanpa hiukan raskauskuulumisia. Ennen syysloman alkua kävin neuvolassa jossa sf-mitta yllättäen olikin keskiarvoa hiukan matalempi. Tämä tuntui itsestä hassulta, sillä mahalla tuntuu olevan jo aika hyvin kokoa. Mutta niin se vain näissä kuvissakin on pienemmän näköinen mitä omat tuntemukset sanovat. Ihan hurjalta tuntuu, että vielä tässä vähintään 10 viikon aikana vatsan koko vain kasvaa. Harjoitussupisteluita on myös alkanut tulemaan kävellessä ja liikkuessa. Ihan perussiivouskin pistää vatsan kovettumaan. Nyt kuitenkaan asia ei samalla tavalla murehdita mitä esikoisen kohdalla. Silloin harjoitussupistelut vain pehmensivät paikkoja, mutta eivät avanneet niitä. Uskon että nyt on sama homma. Täytyy kuitenkin itseä muistuttaa, että tutkittavana täytyy käydä jos supistuksia alkaa tulemaan useita kymmeniä päivässä.

Talvivaatteista alkaa olemaan uupelo ja viimeisetkin sopivan kokoiset takit/ulkoiluhousut kiristävät ikävästi. Täytyisi siis etsiä lämpimät ulkoiluvarusteet joihin masu mahtuisi koko loppuraskauden ajan. Saa vinkata jos tietää hyviä paikkoja!

Energiatasot tuntuvat olevan matalalla. Hemoglobiini oli hiukan laskenut, joten sekin saattaa vaikuttaa tähän vireystilaan. Melkein koko päivän tuntuu olo väsyneeltä, eikä siihen kyllä auta Tyttären uhmailu. Nyt nautinkin täysillä kun anoppi tuli yökyläilemään ja Tytär viihtyy hänen kanssaan. Saa äitikin otettua omaa aikaa niin paljon kuin haluaa. 

Vauva liikuskelee masussa säännöllisesti ja rauhallisesti. Voisi siis toivoa että rauhallinen tapaus on tulossa? On nimittäin alkanut pikkuhiljaa hirvittämään, että jos täältä masusta tuleekin todella vaativainen tapaus. Et miten sitten riittää aika esikoiselle ja itselle sekä miehelle? Koetan kuitenkin pitää itseni positiivisena ja ajatella et asiat otetaan vastaan sellaisena kuin ne tulevat. Jos onkin vaativa lapsi niin sitten napataan tukiverkot apuun. 

Synnytystä odotan edelleen innolla. Toivon niin kovasti saavani kokea luonnollisemman synnytyksen verrattuna esikoisen syntymään. Hänen syntymäänsä käynnisteltiin ensin viisi päivää, jolloin olin valmiiksi väsynyt ja huonosti nukkunut osastolla ollessani. Sitten vielä siihen päälle bilirubiinien nousu ja valohoidot, jolloin kotiin pääsimme vasta viidentenä päivänä synnytyksestä. Nyt hirvittäisi olla esikoisesta erossa tuollainen pitkä pätkä. Peukut pystyyn siis, että nyt selviäisi kolmella päivällä. Polikliinista synnytystä en halua, sillä epäilen että tälläkin pikkuisella nousee nuo bilit. Joten tuntuu turvallisemmalta olla jo valmiiksi sairaalassa jolloin hoidon voi aloittaa heti. 

Aika väsähtäneissä mutta odottavissa tunnelmissa odotellaan täällä pientä. Vielä ei hänellä ole kiire tulla tälle puolelle, vaan saa ihan rauhassa kasvaa sinne ensi vuoden puolelle. Kunhan vain äitikin muistaisi ottaa rauhassa.