Mannerheimin lastensuojeluliitto |
Haluankin nyt avata sitä miten itse näen kiusaamisen alle kouluikäisillä.
Ensinnäkin en usko että vauvat osaavat kiusata, sillä heidän toimintansa on vaistonvaraista ja sen tarkoituksena on turvata heidän elämänsä. Eli vaikka saatetaan puhua että vauva kiusaa vanhempiansa sillä ettei anna heidän nukkua, ei tämä ole kiusaamista ;) Näinkin yksinkertainen esimerkki tähän.
Taaperoiässä oleva lapsi saattaa jo osatakin kiusata. Eli tietoisesti härnätä tai vahingoittaa toista. Tässä vaiheessa onneksi asialle voi paljonkin ja lapselle pystyy selittämään kuinka toisia täytyy kohdella. Kiusaaminen tässä vaiheessa on monesti hyvin fyysistä kuten raapimista, potkimista, lyömistä tai lelujen viemistä/piilottamista jne. Mutta jotenkin miellän vielä tämän vaiheen sellaiseksi ettei kiusaaminen ole täysin tarkoituksen mukaista vaan sen avulla testataan rajoja.
Mutta kun lapsi kasvaa niin silloin hän voi ikävä kyllä kiusata hyvinkin tietoisesti. Siihen ei välttämättä tarvitse kunnon syytä vaan toista pilkataan ja eristetään porukasta säännöllisesti. Jos tässä vaiheessa ei viimeistään saada asialle stoppia voi seuraamukset olla pitkäikäiset. Kiusaaja voi jatkaa koko elämänsä oman egonsa pönkittämistä toisten pilkkaamisella ja kiusan kohteen itseluottamus murentuu täysin.
Koen kiusaamisen siis vahvasti sellaisena toimena jonka avulla kiusaaja hakee vallantunnetta ja purkaa kiusattuun omia harmejaan. Tämä on minun käsitykseni kiusaamisesta. Millaisia ajatuksia teillä lukijoilla on?
Yhteistyössä Mammalandia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti