Esikoinen kerhoilee

Isosisko aloitti tammikuussa 2krt viikossa olevan pikkukoulun/kerhon. Siellä hän tiistaisin ja torstaisin saa aamupäivän leikkiä oman ikäistensä seurassa. Äidillä jännitti toki kovasti miten kerhoilu oikein sujuu, mutta ryhmä on todella rauhallisen oloinen ja hoitajat asiantuntevia mutta helliä. Joten enempää en ole asiaa sitten murehtinut. Oltiin miehen kanssa mukana tutustumassa kolme kertaa ja sitten tyttö jäikin sinne jo yksisteen.

On ollut mukava kuunnella kuinka hän kertoo tekemisiään siellä, sekä hoksata uusien nimien tulemista leikkeihin. Nyt on joku Julia tehnyt häneen hyvän vaikutuksen, sillä Juliaksi hän haluaisi vauvankin nimetä. 

Tälläinen pari kertaa viikossa oleva kerho on juuri sopiva meille tähän vaiheeseen elämää. Isosisko pääsee leikkimään monipuolisesti toisten ohjauksessa ja tämän ajan minä voin möllötellä pikkusiskon kanssa kotona/vauvajumpassa/lenkeillä jne. Eikä sitä tiiä vaikka tuolta kerhosta löytyisi tyttärelle pitkäaikainen ystäväkin, kun tämän hetkinen paras kaveri muutti toiselle paikkakunnalle.

Vauhtimimmi menossa ekaa kertaa kerhoon.

Ensimmäisten päivien kuulumisia

Unirätti saatu Ainulta

Nyt on ihan pakko istahtaa alas hiukan hehkuttamaan meiän ensimmäisiä yhteisiä päiviämme. Vauvan kanssa kävi ensinnäkin tosi hyvä tuuri synnärillä, sillä päästiin rauhalliseen huoneeseen ikkunapaikalle. Huoneessa minulla kerkesi olla kaksi huonekaveria, joista ensimmäinen pääsi perhehuoneeseen tiistaina. Keskiviikkoyönä tuli sitten toinen huonekaveri ja sinä päivänä kotiuduimme itse. Joten yllättävän hyvin saatiin vauvan kanssa lepäiltyä ja samanlaista väsymystä ei nyt olekaan mitä oli esikoisessa.

Isosisko on ottanut pikkusiskonsa vastaan sydäntäsulattavan hellästi. Vauvaa pitäisi saada pitää sylissä mahdollisimman paljon ja hän innoissaan hoitaapi vauvaa silitellen ja laulellen. Tunteet ovat siis vielä hyvin hellät pikkusiskoa kohtaan ja äitiäkään vastaan ei olla taisteltu. Olen kyllä tarkoituksella ottanut yhteistä aikaa esikoisen kanssa, jotta mustasukkaisuutta ei niin esiintyisi. On ollut ihana porista iltapalapöydässä ja askarrella jotain pientä yhdessä. Syliin olen ottanut hänet aina kun pyytää.

Päikkäreille ollaan menty koko perhe samaan sänkyyn ja nukahtaminen on esikoisellakin ollut vähän helpompaa nyt. Nytkin hän nukahti viereeni käsi kädessäni samalla kun vauva pötkötteli mahallani. Ja äitiähän herkistää ja kovasti..onnenkyyneleitä on tullut valuteltua jo pariinkin otteeseen. :D

Täytyy myöntää että näiden kahden neidin äitinä oleminen on tällä hetkellä parasta mitä tiedän <3

Hän on täällä

Maanantaina 30.1 saimme perheeseemme uuden jäsenen ♡

Tämä pienoinen syntyi rv 40+5 klo 17.01. Synnytys alkoi aamuyöllä supistuksilla, joiden tiheennyttyä lähdimme synnärille tarkistettavaksi ja sille tielle jäimme. Sain kokea luonnollisesti käynnistyneen synnytyksen jonka päätteeksi saimme aarteen syliimme.

Pienoinen oli 3988g ja 50cm syntyessään. Pikkuinen vei sydämemme heti kun hänet näimme.

Ei ollut päivämme arkinen, kun pikku tyttö taikoi sen. Tuli tästä päivästä ihmeellinen, me varmasti muistamme aina sen.

💖Eli saimme perheeseemme toisen ihanan tytön 💖

Odottavan aika on pitkä

Tässä sitä ollaan..lasketun ajan kynnyksellä. Eli huomenna tulee täyteen 40+0. Tuo maaginen virstanpylväs jonka perusteella elämän muutokseen aletaan valmistautua. 

Edellisessä raskaudessa en päässyt laskettuun aikaan asti, joten en voinutkaan kuvitella kuinka hermostuneeksi tunnen itseni tuon päivän lähestyessä. Päivät tuntuvat pitkiltä ja mielekästä tekemistä on yhä hankalempi löytää. Johtuen väsymyksestä jota huonot yöunet vain ruokkivat. Positiivisena puolena on kyllä se, että silloin kun saan nukuttua olen enemmän oma itseni.

Parin viikon ajan olen kokenut päivittäisiä supistuksia (kivuttomia) kunnes kuvioihin tuli nämä kurjat aamuyön menkkajomotukset. Eli ne jotka herättävät puoli neljän aikaan yöllä kipuunsa ja pistävät tarkkailemaan aikaa. Tuleehan ne jomotukset epäsäännöllisesti ja aaltoilevasti. Takana on kaksi peräkkäistä tälläistä yötä ja täytyy myöntää, että meinaa usko välillä loppua tähän. Kuinka kauan tälläisiä jomotuksia täytyy kestää?

Huomaan olevani tosi räjähdysherkkä ja ärtynyt. Tämä ei ole hyvä yhdistelmä pienen uhmaikäisen kanssa..joten tässä liemessä on mukana myös huono omatunto. Näissä hormonimyrskyissä seilatessa täytyy vain haaveilevasti toivoa tulevaisuuden muuttavan tilanteen paremmaksi. Että tämä väsymys, kipuilu ja kiukkuisuus jää taakse. Että luvassa on jälleen enemmän iloisia hetkiä toisten kanssa kuin näitä erakkohetkiä.

Ollaan Tyttären kanssa nyt aamupäivisin vietetty laatuaikaa leipoen, askarrellen ja ihan vain halaillen ja höpötellen. Se tuo päiviin mukavaa sisältöä ja unohdan noiksi hetkiksi pienet säryt ja kivut. Olen myös miehellekin sanonut kuinka paljon arvostan sitä, että hän on ottanut suuremman vastuun arkemme pyörittämisestä jotta saan levättyä. Hän on <3 Tälläisessä välitilassa ollessa sitä tajuaa kuinka ihana oma perhe on. Ja kohta siinä on neljäs jäsen!

Sinua pieni odottelen jo kovasti... 

niin kuin koko lähipiiri.

Tyttären pääjalkaiset

Tuntuu että Tyttären leikkitaidot ja piirustustaidot ovat viikon sisällä ottaneet harppauksen eteenpäin. Mielikuvitusleikit ovat osa päivää yhä enemmän ja hän on alkanut leikkimään nukkekotiinsa saaduilla kissoilla tähän tapaan: " Tämä haluaa isin reppuselkään" Nostaa pikkukissan isäkissan selkään ja juoksentelee niiden kanssa ympäriinsä. 

Niin suloista!

Hoksasin myös pari päivää sitten, että hei hän piirtää pääjalkaisia. Päästä tuli hienon pyöreä ja kädet&jalat löysivät perille oikeille kohdille. Silmiä tuli sitten reilusti ja isille piirettiin kartta käteen. Äiti ja Tytär sai kuvassa hameet päällensä. Niin ihanaa kuunnella toisen selostusta kun hän piirtää. Samalla on todella haikea fiilis kun tajuaa kuinka ison lapsen leikkiä tämä jo on. Meiän vauva ei todellakaan ole enää vauva, kuin äidin ja isän muistoissa. Hirvittää vähän kuinka isoksi tyttö kasvaa silmissä kun vauva tulee tälle puolelle masua. 

Pitää koettaa muistaa nauttia nyt näistä kahdenkeskisistä hetkistä isosiskon kanssa ennen kuin vauvahormonit pyörähtävät kylään. Kovasti odottelen että vauva tulisi maailmaan ja pallomahan hankaluudet loppuisivat, mutta samalla tuntuu hurjalta kun perhe muuttuu. Ollaanhan tässä oltu tiivis yksikkö jo kohta 2,5 vuotta. Tämä on varmaan niitä loppuvaiheen jännityksiä et miten uuden vauvan kanssa osaa jakaa aikaansa molemmille lapsille. Sen saa tietää ihan pian :)

38+0 kuulumiset

Vielä ollaan hyvinkin yhdessä kasassa ;) 

Viime viikonlopun aikana sain kokea melkoisen yllätyksen,

kun ystäväni yllättäen illalla pölähtivät paikalle ja nappasivat minut mukaansa. Olin sinä päivänä ensin siivonnut miehen kanssa koko kotimme ja vielä hoitanut kummityttöä, joten olin melkoisen yllättynyt kun yhtäkkiä oven takana oli kolme naista minua odottamassa :D Luulin ihan että jään koomailemaan sohvalle loppuillaksi.

Naiset veivät minut keskustaan ja siellä odotteli vielä yksi ystävä. Määränpäämme oli ravintola, jossa pääsimme syömään tavallista tuhdimman iltapalan ;) Oli tosi mukavaa istua ravintolassa ja jutella mitä mieleen tuli. Naiset olivat värkänneet minulle ihanan vaippakakun, jonka sisällön aion lähipäivinä kaivella esille. Nyt ollaan vain ihailtu ihanaa kakkua yhdessä Tyttären ja miehen kanssa. Arvuuttelivat he myös vauvan sukupuolta, syntymäaikaa ja painoa. Melkeinpä toivon ettei suurin osa ole oikeassa syntymäajasta, sillä moni arvuutteli yli lasketun ajan menemistä ;)

Seuraavana päivänä ajelimme sitten vielä siskoni luo hoitamaan hänen poikiaan päiväksi. Joten kun istuimme saunassa näiden kahden vauhtipäivän päätteeksi, olin melkoisen kipeä ja sain tuta supistuksia. Jännäsin että alkoiko lähtö olla lähellä, mutta ei. Ihan hyvin pystyimme vielä mummolaan ajelemaan yökyläilemään. Siellä jännäsinkin vielä enemmän tuleeko keskellä yötä lähtö synnärille, sillä selässä supisteli melkein tunnin ajan 10minuutin välein. Täytyy myöntää että olin helpottunut kun aamulla heräsin ja hoksasin et kasassa ollaan.

Eli melkoista jännitystä on ollut nyt ilmoilla. Ja sain malttia odotella synnytystä kun Tyttärelle nousi kuume ja me molemmat olemme hiukan nuhaisia. Toivotaan et nuha jäiski vain tälle asteelle. 

Tänään täällä siis poksutaan 38+0. Esikoisesta lähdin synnärille 38+5 ja jäin sille tielle käynnistykseen. Nyt on hyvät fiilikset siitä ettei samankaltaista synnytystä ehkä tule. Streptokokki on negatiivinen ja vauva laskeutunut, joten luulen saavani olla kotona avautumisvaiheen alun. Jee :) Viimeksi tosiaan oltiin synnytyssalissa ennen kuin synnytys saatiin käyntiin. Nyt toivon paljon luonnollisempaa käynnistymistä.

37+0 kuulumiset

Niin se vuosi vaihtui melkoisen rauhallisissa ja vähän kipeissäkin merkeissä. Käytiin parin lapsiperheen kanssa syömässä hyvin burgerbuffetissa ja sen jälkeen katsoimme kaupungin ilotulitukset. Olihan ne hienot! Rauhallinen ilta kuitenkin pisti kropan koetukselle ja vuosi vaihtui sitten pötkötellessä.

pallo <3

Nyt kun vihdoin pääsin synnytyskuukauteeni (oletettavaan sellaiseen) niin huomaa kyllä, että raskaus alkaa olemaan lopuillaan. Energiatasot ovat parisen tuntia korkealla ja sitten täytyykin jo levätä. Erilaisia kolotuksia ja kipuiluja esiintyy usein. Lähestyvä synnytys alkaa olemaan mielessä kokoajan ja synnärilaukun pakkaaminenkin on aloitettu.

Neuvolassa oli jälleen hyvät arvot ja sf- mittakin liikkuu nyt keskikäyrällä. Painoa oli tullut aika paljonkin enemmän mitä aiemmin, mutta olihan tässä joulu ja uusi vuosi välissä. Liikelaskenta ohjeet luin uudestaan läpi, sillä vauva on välillä todella rauhallinen. Vauva ei tunnu olevan kiinnittynyt, joten nyt toivon kovasti ettei synnytys käynnisty vesien menolla. Sain nimittäin ohjeistukseksi mennä silloin maate ja soittaa ambulanssi hakemaan minut synnärille. Silloin kariutuisi toiveeni olla kotosalla synnytyksen alku. Mut katsotaan miten käy... synnytyksen menoa kun ei osaa etukäteen arvata.