Pientä ja parasta

2 viikkoa tulla tupsahti täyteen Pikkusiskolla <3 

Hän on unelias pieni tyllerö, joka katselee hereillä ollessaan ympäristöään suu suppuralla ja silmät isoina. Niin hellyyttävä näky! Tämän uneliaisuuden ajattelen johtuvan antibiooteista joita joudun syömään kohtutulehdukseen. Onneksi Pikkusisko on kuitenkin säästynyt pahemmilta mahavaivoilta. Pikkusiskolla on  tukassaan punainen pigmentti, joka näkyy nyt kauniin auringonpaisteen myötä. Ollaan miehen kanssa ihmetelty, että mistä tälläinen punapäisyys tulee pikkuiselle. Muistaakohan joku sukulainen että suvussa olisi punapäitä?

Käytiin pienen etapin tavoittamisen kunniaksi tyttöjen kanssa ulkona tekemässä lumihevonen, kun pakkastakaan ei ollut. Isosisko tosi hienosti auttoi rakentamaan hevosta, joka kuulemma on Tuttiritarin hevonen. Pikkusisko nukkui sen aikaa vaunussa kun polle rakennettiin. Pikkusisko pääsi kyllä hiukan aiemmin sisälle isin seuraksi, jotta saatiin vähän kuviakin otettua. 

Juuri nukutin onnistuneesti Isosiskon kainalooni. Meillä on viime aikoina ollut melkoisia taisteluita nuo päikkäreille nukahtamiset. Tänään meni kuitenkin vain puoli tuntia nukahtamiseen..JEE! Taktiikkana oli nyt se, että vauva pötkötteli ja nukkui mahani päällä ja Isosisko pötkötteli kainalossani. Juteltiin siinä hiukan ja lauleskelin ensin lauluja ja lopuksi hyräilin kunnes isompi nukahti. Koetin itsekin nukahtaa, mutta olen vieläkin virtaa täynnä. Otan siis nyt omaa aikaa ja sitten kömmin takaisin sänkyyn nukahtamaan, jos kerkeän.

Tälläisiä minikuulumisia täältä vauvakuplasta :)

Juhlava sunnuntai

Tämä sunnuntai on kaiken kaikkiaan ollut todella mukava päivä. Tälläisiä saisi olla enemmänkin.

Ihan aamusta olimme arkisissa meiningeissä ja ulkoiltiin Tyttären kanssa lähipuistossa. Tässä puistossa on mukava huomata kuinka ulkoleikit on kehittyneet.

Tytär jaksaa jo kävellä puoleen väliin matkalla puistoon ja puistossa hän mennä viipottaa JOKA paikkaan. Myös korkean mäen päälle, josta saa todella hyvät vauhdit pulkalle. Pitääkin seuraavalla kerralla ottaa pulkka taas mukaan, jotta päästään laskemaan muutakin kuin pyllymäkeä.

Kiikussa ei viihdytä enää yhtä pitkään kuin pienenä. Mutta hyvä vain sillä talvella kiikussa tulee äkkiä kylmä. Seuraavan kuvan porkkanaliukumäki on valloitettu niin useasti, että Tytär mieluummin jo kiipeilee isojen lasten liukumäkeen. Josta tietenkään ei ole kuvaa, sillä siellä joudun olemaan tarkkana ettei Tytär tipahda korkealta.

Puiston maja ja siinä oleva peli on myös tuttua kauraa. Mutta majaleikit ovatkin nyt pop! Joka paikasta löytyy maja. Muun muassa sänkymme vieressä olevasta päiväpeittokasasta. Sinne tyttö kaivautuu ja hihkuu iloisesti "maja, maja!"

Mutta loppupäivänä olikin meno kaikkea muuta kuin arkista, sillä kävimme juhlistamassa pienen tytön ristiäisiä. Juhlat menivät tosi mukavasti, vaikka etukäteen ei tunnettu kuin lapsen vanhemmat. Onneksi juhlaväkeä oli vähän ja tunnelma rento, joten hyvin meni. Tytärkin sai leikkiä 4 v. tytön kanssa ja hän olikin ihan tohkeissaan isosta tytöstä. Meillä kun isoimmat lapsikaverit tuppaa olemaan poikia. 

 Tälläisen lahjuksen viemme tytölle mennessämme. Ja voin taputtaa itseäni olalle ja kehua että itse tein ja ihania tulikin. Nyt vain peukut pystyyn että villasukat mahtuvat vielä pikkuiselle. Tuli nimittäin miniversiot vaikka 10s olikin per puikko.

Fiilistelyä

Kunnon lumisen päivän kunniaksi kävin sytyttämässä ulkolyhtyyn kynttilän. Meiän pihapiirissä on ihana talvella kävellä, koska lähes kaikilla naapureilla on lyhtyissä tulet iltaisin.

Tämän kynttilän Tytär ja minä saatiin äidiltäni. Se on suloinen, vaikka mieleeni tulee siitä Neitsyt Maria ja Jeesus.

 Glögiä, pipareita, vauvalehti ja tuhiseva rakas vieressä. Parasta ikinä!