Leipominen lapsen kanssa

Yhteistyöpostaus Mammalandiaan

Innosta punaisena hehkuvat posket ja leipomiseen keskittynyt ilme. Valkoinen jauhopilvi ja taikinakokkareet pöydän alla. Iloisena toisilleen hymyilevät kasvot ja maukas lopputulos. Näistä on mukavat leipomishetket tehty.

Ainahan todellisuus ei vastaa ihan ylläolevaa satua, mutta kuitenkin pyrin pitämään Tyttären ja minun leipomishetket sellaisina. Rentoina ja iloisina yhteisinä hetkinä, jolloin ei sotkusta murehdita. Vaan luodaan niitä onnellisia lapsuusmuistoja, joita itselläkin on omasta lapsuudesta. Vieläkin muistan sen ilon kun sai pullataikinasta leipoa pullapoikia ja koristella ne tasan niin monella rusinalla kuin halusi. Ja sitten niiden syöminen kuumina maitolasillisen kanssa.

Näiden ihanien muistojen vuoksi annan lapseni sotkea taikinalla ja auttaa leipomisessa niin paljon kuin tahtoo. Toki on leipomuksia joiden tekemisessä lapsi ei voi auttaa, mutta ne tehdään sitten yksinään niin että voi rauhassa keskittyä. 

Nyt viikonloppuna olimme mummolassa yökyläilemässä ja samalla leivoimme sulassa sovussa äitini ja tyttäreni kanssa. Eli saman leipomispöydän ääressä oli mummo, äiti ja lapsenlapsi. Ihan parasta! Mummolla on vuosikymmenien kokemus lasten kanssa leipomisesta joten hän antaa todella hyvää esimerkkiä siitä rennosta asenteesta, jota leipomiseen tarvitaan. Itselläni saattoi vähän murisuttaa kun liian pehmyt piparkakkutaikina tarttui kokoajan pöytään ;) Mutta siitä huolimatta hymyilytti kovasti katsoa kuinka mummon apulainen auttoi mummoaan keskittyneesti ja huolellisesti.