perjantai 16. lokakuuta 2015

Hyvää imetysviikkoa!

Tämän imetysviikon kunniaksi päätin kertoa oman tarinani imetyksestä. Mielestäni monenlaiset jaetut tarinat tukevat omalta osaltaan muita imettäviä ja haluankin jakaa oman onnistuneen imetystarinani. Lähipiirissäni olen nähnyt monia onnistuneita imetystaipaleita, joten olen alusta asti positiivisesti suhtautunut siihen. Toki raskausaikana mietiskelin omaa onnistumistani ja luin paljon eri tarinoita imetyksistä. Koetin niistä ja imetyksen tuen sivuilta ammentaa paljon tietoa jotta mahdollisuuteni onnistua paranisivat.

Sitten tulikin synnytys ja ensimmäinen imetys ja se sujui todella hyvin. Vaikka en tehnytkään kaikkea niin kuin olisi pitänyt eli mm. pitänyt ihokontaktia tunteja päivittäin tai antanut lapsen ryömiä rinnalleni, niin imetys lähti hyvin käyntiin.



Tytär on aina kasvanut maidollani hyvin ihan plussakäyrille asti, joten alun epävarmuuden jälkeen uskoin sen ettei hän näe rinnalla nälkää. Paria harvaa kertaa lukuunottamatta hän on pelkästään juonut äidinmaitoa. Vastike ei hänelle ole kelvannut ja oikeastaan hyvä niin, sillä hän oireilee kananmunasta ja maidosta. Ties millaista olisi ollut jos vastike olisi pistänyt hänen mahansa kipeäksi vauvana. Jouduin varomaan liian kananmunan ja omenan syömistä siihen asti kunnes Tytär aloitti kiinteät.

Imetys on mennyt mutkattomasti ja rennosti vaikka välillä olo on kuin lehmällä. Mutta tämä on lyhyt hetki elämästä ja olen ylpeä tästä :) Onnistuin jopa luovuttamaan maitoa sitä tarvitseville pikkuisille. Imetän vieläkin Tyttären ollessa kohta 1v 2kk ja en vielä osaa sanoa milloin lopettelemme tätä. Yöimetyksille olemme sanoneet jo ei, mutta aamuyön imetystä en vielä ole jaksanut lopettaa.



Haluan sanoa kaikille imetyksen kanssa kamppaileville että teette hienoa työtä! Jokainen äidinmaitotippa on lapselle eduksi. Ja vinkkinä tuleville äideille: ottakaa rennosti ja muistakaa että imetysaika on lyhyt hetki elämästä. Nauttikaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti