tiistai 3. marraskuuta 2015

Kaupungissa asuvan lapsen luontokokemukset?

Pidän metsää ja luontoa tärkeänä osana ihmisen elämää. Olenhan itsekin maalla syntynyt ja asunut, joten haluan oman lapseni myös pääsevän luontoon halutessaan. 

Asuntomme takana on pikkuinen pläntti puita jota "metsäksi" kutsunkin, vaikka autotie menee ihan vieressä.


Tänään käytiin jälleen Tyttären kanssa tässä metsässä ihmettelemässä hiukan puita ja koirankakkoja. Samalla pohdin sitä saako tälläisestä ympäristöstä autenttista luontokokemusta ja eipä kyllä saa.

Minulle itselleni metsä on sellainen paikka jossa on hiljaista ja siellä voi kuulla linnun laulun ja pensaikon kahinan. Tässä meiän metsässä sellainen ei onnistu, vaan autojen äänet peittävät mahdolliset linnunlaulut. 

Aloin myös miettimään miten kaupunkilaiset lapset viihtyvät metsässä sinne päästyään? Ihmettelevätkö ja vähän pelkäävätkö he hiljaisuutta? Saavathan hekin rauhallisen tunteen itselleen? Olisi mukava kuulla puhdasjalkaisen kaupunkilaisen ajatuksia metsästä ja siellä olemisesta.


Näitä pohtiessani päätin, että alamme Tyttären kasvaessa käymään yhä kauempana luontoretkillä, jotta hän voi kehittää omaa suhdettaan luontoon. Onko Tyttäreni samanlainen metsäpeikko kuin minä pienenä? Olen varma että näin pieniä keijuja sienien alla piilossa ja tein usein metsäneläimille pesiä.. ja parasta oli löytää syksyisessä metsässä iso marjamätäs josta söin marjat ihan yksikseni.

Tulee ihan ikävä luontoon. Eniten tunnen olevani kotona syksyisessä marjametsässä tai kesäisen järven rannalla johon aurinko peilaa säteitään. Myös narskuva hanki ja valossa kimalteleva hanki saa aikaan kaipuuta.  
Mitkä on sinun lempiasioitasi luonnossa?



3 kommenttia:

  1. Itsekin käyn paljon retkellä kaupunkimetsässä lapsen kanssa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaupunkimetsät on kyllä niin helppoja retkikohteita. Ei tarvitse kuin mennä ihmettelemään kasveja ja mahdollisia eläimiä ☺

      Poista
    2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista