Näistä perinteistä en luovu!

Yhteistyöpostaus Mammalandiaan

Nyt on aika kirjoittaa tämän vuoden viimeinen yhteistyöpostaus Mammalandiaan. Aiheena on tällä kertaa rakkaat jouluperinteet. Jouluperinteitä on valtava määrä ja meilläkin on tiettyjä asioita, joita ilman joulu ei oikein tunnu joululta. Omat jouluperinteensä tajusi vasta kunnolla silloin kun ensimmäistä kertaa vietin joulua mieheni kotona. Siellä kun perinteet olivat täysin erilaiset, niin se joulu tuntui aika oudolta :)

Joulu on mielestäni ehdottomasti lasten juhla. Se saattaa johtua siitä, että olen aina viettänyt joulua lasten keskellä. Ja mielestäni joulumieltä tulee esimerkiksi siitä kun lapset oikeasti innostuvat saamistaan lahjoista. Tai kun yhdessä katsotaan Joulupukin kuumalinjaa ja koristellaan kuusta. Joulupukin kuumalinja taitaakin olla yksi perinteistä, jota pystyy pitämään yllä missä päin maailmaa tahansa.

Joululahjoja tykkään hankkia, varsinkin kun keksin jotain mikä oikeasti toista ilahduttaa. Myös itsekin on mukava rapistella papereita ja ihmetellä mitä kauniin paketin sisään on uponnut. Nyt on ollut jo hmm.. kolmena jouluna peräkkäin perinteenä ostaa Joulupuu -keräykseen pari joululahjaa lapsille. Tätä hyväntekeväisyyttä aion jatkaa muinakin vuosina. Se kympin parin lahja ei paljon hetkauta budjettia, varsinkin jos sen ajoissa hankkii.

Piparkakkujen leipominen pariin otteeseen joulukuun aikana on myös perinne, josta en helposti luovu. Tänä vuonna on tullut oikaistua tässä hiukan käyttämällä kaupan valmistaikinoita oman tekemän tilalta. On ihan parasta huomata kuinka innoissaan Tytärkin on mukana leipomassa.

Meillä syödään suuri jouluateria joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Silloin paikalle kokoontuu koko perheemme ja melutaso on sen mukaista. Mutta siitä tohinasta ja touhusta tulee niin yhteenkuuluva olo, että sitä ei voi jättää väliin. Toki jouluruokaa syödään myös aattona, mutta oikein kunnon ateria syödään perheen ollessa kokonaan koolla. Riisipuuroa syödään jouluaattona ja sinne joinain jouluna eksyy se mantelikin. Mutta useammin taidetaan hoksata se mantelin puuttuminen vasta kun puuro on valmiina ja puoleksi syöty :)

Perinteisiin kuuluu myös käydä isän ja äidin kanssa haudoille viemässä kynttilöitä sekä kuuntelemassa lyhyt jouluvesperi kirkossa. Siitä monesti alkaa oikea rauhoittuminen tunnelmaan ja loppupäivä menee rauhallisella mielellä. Kirkon jälkeen kotiutuessa käyn usein sytyttämässä roihut ja lyhdyt ulos. En edes muista joulua milloin en tätä olisi tehnyt. Taisin anoppilassakin napata tämän jutun itselleni. 

Monista pienistä asioista koostuu siis minun jouluperinteeni..kaikkein tärkeintä taitaa kuitenkin olla se oma mieliala ja se miten asioihin suhtautuu. Plussakelitkään eivät harmita niin paljon kun oma mieli on jouluinen ja anteeksiantavainen. Koetetaan siis kaikki pyrkiä hyvään oloon näin joulun aikaan :) Joulu ei tule suorittamisella vaan yhdessä olemisella.